Stam1na: Stam1na

Sakara

Varo vaan, tai Lemin nuoret uroot puhkuvat talosi nurin! En tiedä millaisia kauroja Mokoman isännät ovat suojateilleen syöttäneet, mutta vikurointi pilttuussa lähentelee jo kymmenen boforin hirmumyrskyä. No, itsehän pojat ovat toki sanottavansa muotoilleet - ja kaavamaisesti radalla rynniviä ravihevosia heistä ei saisi tekemälläkään. Bändin potentiaali on toki tiedetty kovaksi jo tovin, mutta siltikin debyytti pääsee iskemään puun takaa. Lyhyesti: Stam1na kirjoittaa suomalaisen metallin historiaa tässä ja nyt.

Hämmästyttävintä levyssä on sen valtava, kerrankin myös tismalleen oikeisiin painopisteisiin kohdennettu lataus. Stam1nan äänivyöry ei olekaan niinkään musiikkia kuin elävää energiamassaa. Bändin soitto on sekä järkähtämättömän ankaraa että kuitenkin notkeaa ja taipuisaa kuin nuori pajunvitsa - siis "aidosti" kestävää. Yhtyeen nimen huomioon ottaen olisikin toki hieman kiusallista, mikäli näin ei olisi. Pelkkä soitto ei tietenkään riittäisi nostamaan Stam1naa suoraan raskaaseen sarjaan. Tarvitaan myös kappaleita ja taitojen ohjaamista kokonaisuuden käyttöön. Ruksin voi riipustaa näihinkin kohtiin.

Heti alku hymyilyttää, kun Antti "Hyrde" Hyyrynen ärjäisee bändinsä nimen niin vakuuttavasti, että leegio räppäreitä säntää takaisin äiteen helmoihin. Yksi Stam1nan erityispiirteistä onkin musiikista välittyvä leikkisyys. Ei siis mikään puska- tai paskahuumori, vaan sellainen rentous, johon vain kovilla tekijöillä on varaa. Lemiläisten ei tarvitse todistella tai jynkyttää hampaat irvessä, ja silti meininki pysyy aggressiivisena alusta loppuun. Melkoinen saavutus! Bändin asenne touhuunsa vaikuttaa muutenkin sen verran tervehenkiseltä, että tulevaisuus lupaa hyvää. Kumma kyllä, tämän sortin teeskentelemättömyyttä esiintyy useimmiten Helsingin ulkopuolisilla bändeillä.

Moisten hehkutusten jälkeen kehdannee vähän moittiakin: aivan kaikki biisit eivät ole sävellyksellisesti vielä täyttä timanttia, ja rauhallisemmin laulaessaan Hyrde muistuttaa aivan liiaksi Marko Annalaa. Muuten tämä thrashin, asennemetallin ja aivan omanlaisensa kimurantin sovitustyylin liitto maistuu kyllä. Kansissa oleva sarjakuvamainen piirustus bändistä kuvaa Stam1nan meininkiä oivasti, sillä omankin visioni mukaan orkesterilla on mahdollisuuksia liitää vielä joskus Karjalan kuusien latvoissa kuin Hiipivän tiikerin kung fu-mestarit konsanaan.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 16.03.2005:

Pisteet:

Levy on NEROKAS. Energiaa tuntuu riittävän pojilla vaikka muille jakaa ja tosiaan tuo tietty pakottomuus ja pieni ilkikurinen pilke silmäkulmassa tekee tästä erilaisen kuin totisemmat suomimetallibändit, mikä on ainakin meikän kirjoissa puhdasta plussaa. Täytyy päästä vielä keikalla todistamaan bändi...

Nimetön kommentoi 17.03.2005:

Pisteet:

Aivan loistelias depyyttilevy. Olenhan jo kauan tutustunut stam1nan materiaaliin vihasta alkaen. Ja vihaa nimittäin oli hyvä kappale :)
Eipä tässä muuta kuin että jatkakaa pojat samaan malliin. loistava teos.

Nimetön kommentoi 17.03.2005:

Pisteet:

Älähän sie Lemin äijiä lyttää tai viedään saunan taakse ja annetaan sapiskaa.

Nimetön kommentoi 29.04.2005:

Pisteet:

Aivan mahtavaa menoa ja paranee vain jokaisella kuuntelukerralla. Ehdotonta eliittiä

FrozenMoon kommentoi 03.09.2005:

Pisteet:

Tästä ei voi Suomi-metalli puhtaammaksi mennä. Stam1na tavallaan räjäytti metalli fanien mielen tarttuvilla räväkkäillä kappaleillaan. Stam1na on mennyt melkein näiden Suomi-metalli bändien ohitse kylmästi. Tämä n. 40 minuuttinen levy sisältää monia mielen räjäyttäviä kappaleita, kuten Ristiriita, Sananen Lihasta, Väkivaltakunta, Koirapoika ja Paha Arkkitehti, tässä on parhaimmisto. Puoli tähteä kuitenkin puuttuu, pieniä väliin putoajia on tässä levyssä, mutta ei niitä ole paljoa.
''Pelastus on kaupan sitä meille tarjotaan.'' Stam1na on pelastanut Suomi-metallin räväkkäällä System Of A Down tyylisillä riffreillänsä.