Mourning Beloveth: A Murderous Circus

Grau

Irlanti ei noussut vielä kolmannellakaan yrityksellä mieleen miettiessäni alkuun Mourning Belovethin kotimaata, mutta niin se vain on – näinkin synkkää musiikkia voi syntyä niinkin vihreissä ja eloisissa maisemissa. Ja onhan Darren Mooren kurkku saanut selvästi viskiä ainakin tetralitran verran vuosien varrella, ei moista murinaa muuten voi syntyä... Vuodesta 1992 toiminnassa ollut ja kahdeksan vuotta myöhemmin debyytti pitkäsoittonsa julkaissut viisikko on tällä kolmannella albumillaan sukeltanut yhä syvemmälle perinteisen doomin tummiin vesiin.

A Murderous Circus alkaa komeasti lähemmäs vartin mittaisella The Apocalypse Machine teoksella ja tämä on vasta alkua. Levyn viidestä biisistä lyhin on toisena soiva Elemental Nausee, joka kestää vain vajaat 12 minuuttia. Pisin on puolestaan lähelle 20 minuutin haamurajaa kurkoittava Nothing (The March Of Death) . Biisien kolossiaaliset mittasuhteet eivät silti tunnu itsetarkoituksellisilta, saati sitten että itse kappaleet olisivat millään tavoin puuduttavia. Sävellyksistä jokainen piirtää oman kaarensa kulkiessaan hitaasti alusta loppuun. Kappaleiden rakenteet ja teemat muuttuvat kuin huomaamatta minuuttien kuluessa, joskin monen mielestä tämä muutos tapahtuu varmasti aivan liian verkkaisesti.

Mourning Belovethin doomailua on hiukan hankala verrata suoralta kädeltä mihinkään muuhun yrittäjään. Musiikillisesti lähin hengenheimolainen on varmasti My Dying Bride, mutta myös vanhin Paradise Lost – reilusti hidastettuna siis – voisi antaa hieman osviittaa irlantilaisten aivoituksista. Melodisemman doomin ja murinalaulun ystäville tämä levy sopii kuin arkku hautaan, muille suosittelen ainakin päällipuolista tutustumista ennen koko tuotannon ostamista.