Trail Of Tears: Free Fall Into Fear

Napalm

Tässä olisi sitten tarjolla norjalainen dark metal pumppu, jonka reperturaari rakentuu kosketinmelodioista, nopeista rumpujohtoisista pikataipaleista sekä goottilaisen katedraalin katonrajaan asti kohoavista rakennelmista. Niin, laulu hoidetaan tosiaan kahden vokalistin voimin. Toinen örisee, toinen laulaa puhtaat osuudet. Tämä vähintäänkin tuhannesta ja yhdestä yömetallibändistä tuttu kaava saa kuitenkin tällä kertaa hieman uutta rakennetta, sillä nyt vokaaleista vastaa kaksi miestä. Herroista toinen on muuten Green Carnationissakin palkeitaan harjoittava Kjetil Nordhus, josta tuli yhtyeen virallinen jäsen laulajatar Catherine Paulsenin nostettua kytkintä.

Olen useasti valittanut sitä, kuinka perinteinen kahden eri sukupuolta edustavan laulajan liitto tuottaa liian usein samanlaista tulosta. Nyt otan ainakin osan sanoistani takaisin, sillä mielestäni Trail Of Tears on menettänyt paljon Paulsenin lähdön myötä. Eivätkä menetykset rajoitu vain vokaalipuoleen. Doom-vaikutteet ovat saaneet antaa tilaa lisääntyneen deathmätön tieltä, jossa on hetkittäin kuultavissa jo black-vivahteitakin. Samoin eteerisyys ja melodisuus ovat lentäneet romukoppaan, raivokkaamman ja nopeamman ilmaisun tieltä. Ykkössoitin on kitara jonka murina on jatkuvasti läsnä, joskus taustalla – useimmin kuitenkin aivan edessä. Positiivisia puolia haettaessa on annettava erityismaininta rumpali Jonathan Perezille, joka suoriutuu yllättäen kasvaneesta tontistaan todella hienosti.

Ei minulla mättöä vastaan mitään ole, mutta täytyy siinäkin sentään ideaa olla. Ikävä kyllä Trail Of Tears ei tunnu (ainakaan vielä) selviytyneen genren vaihdoksesta kovinkaan kummoisesti, ja tuloksena onkin syntynyt pitkäsoitollinen pitkäveteistä rymistelyä.