Balls: Fastlane Through The History Of Balls

Rock Frequency

Kolmella vuosikymmenellä toimineen Helsinkiläisen rockbändi Ballsin historiikin julkaiseminen kattavana tupla-äänitteenä on yksi järkevimpiä kotimaisen rock-kentän rääppiäisiä. Alun perin covereita uudelleensoittaneen, Elmun 10-vuotis-synttäreihin (1988) kasatun orkesterin tunnusomaisin piirre on totta kai basisti Rane Raitsikan silloisen tunnetumman bändinsä Smackin keikalta laulajan pallille bongaama Marjo Leinonen, jonka karhean kantava ääni on jotain harvinaislaatuista ihan kansainvälisestikin ajatellen. Tietysti myös kolmen kitaran voimalla juokseva livesoitto oli silloisessa tarjonnassa jotain uutta, levyllähän kuusikielisiä kuultiin yleisestikin kolme.

Levyistä ensimmäinen kulkee bändin levytyshistoriaa käänteisessä järjestyksessä, vuoden 2001 Skinny Dippingistä massiivisella 23 biisin sukelluksella aina vuoden 1989 Ballsiin. Kakkoslevyltä löytää sitten sitä julkaisematonta matskua. Toiseksi viimeisen kappaleen, Andy McCoyn käsialaa olevan Rock’n’Roll Starin, oli tarkoitus olla osa seuraavaa Balls-levyä, mutta onneksi bändin telakoiduttua se kuullaan edes tällä kokoelmalla. Yhtyeen otteessa rock-musiikkiin on aina kuulunut se raa’an alkuvoimainen pubin kulmassa häröilijä, joka alkukeikasta riekkuu, nojailee välillä sammumispisteessä kaiteeseen ja riehaantuu jälleen ravitsevan oluen voimalla kunnon juoksutukseen. Toisaalta vilkkaasti etenkin kitaristejaan vuosien saatossa vaihtanut bändi on groovannut hyvinkin vetävästi ja mielikuvituksekkaasti, toisaalta se on välillä kulkenut liikaakin Leinosen antaumuksellisen tulkinnan varassa. Ensinmainituista hyvinä esimerkkeinä toimivat, monen muun ohessa, Temptations -versiointi Can’t Get Next To You älyttömän tarttuvine perkussioineen, sielukas Taxi Driver (Sammy B), mahtipontinen psykedelia Rosebud, sekavan kahelin Jungle In The Barrel -levyn huuliharppu-veto Diamonhood, menevä Convertible Blow Job sekä Drunkfish -levyn hitti Crazy Rhythm. Myös versiot Sock It To Mestä ja Maybellenestä kuuluvat kokoelman eliittiin. Mainita täytyy toki myös debyyttilevyn komeasti kertoon kasvava Treat Right Your Heart. Vaikka Leinosen rooli onkin aika mittava, eivät Pera Huuskosen laulamat raidat, bluesraita Raven, akustinen Sadness Of Sunday ja riehakkaampi Let’s Take The Sea ole sen huonompia kappaleita kuin muukaan niiden aikainen veivaus.

Kakkoslevyn annista etenkin akustinen ”treeniäänite” Baby I Love You alkusäätöhöpinöineen groovaa hienosti, Leinosen äänelle loistavasti tilaa antava Hey Jack jatkaa hyvällä tiellä, Petri Peevon banjo-näppäilyllä ihastuttava Screwdriver Jump pistää niskaa liikkumaan. Akustinen Crazy Rhythm toimii ehkä jopa levytettyä versiota paremmin... Monenmoisen hyvällä maulla valitun lainamateriaalin (Immigrant Song irrotti parhaat naurut) lisäksi pitää mainita juokseva Boogie Mill, hyvällä tavalla isosti laahava joulumessublues Chrystal Snow sekä kahdella versiolla letkeästi rullaava Deeptalker. Rock’n’Roll Star Andyn alkunäytteineen yhdistää menevän, lievässä mollissa hölkkäävän rokkimeiningin hienoon pianotilutteluun. Ihan mainio, mutta harmittavan kertosäkeetön ralli.

Kuunnellessa Skinny Dippingin antia yhtyeeltä olisi voinut toki odottaa vielä vaikka mitä. Ei se rockin palo ole ainakaan tämän historiikin mukaan mihinkään vuosien saatossa karissut. Pikemminkin päinvastoin, alkuvoima on vain kypsynyt entistä vakuuttavampiin suodattimiin. Kokoelmasta täytyy vielä todeta, että vaikka historiikki on jo nimensäkin puolesta pikakaista Ballsin musiikkiin, olisi kokonaisuutta voinut tiivistääkin. Tasapainoilu kattavuuden ja uuvuttavuuden välillä on hiukan veteen piirretty viiva... Faneille varmasti arvokas kokonaisuus, bändiä syvemmin tuntemattomalle voisin suositella alkupalaksi Skinny Dippingiä. Siitä jos innostuu, niin sitten pikakaistalle kaasu pohjassa...