Dobie: The Sound Of One Hand Clapping – Version 2.5

BBE/Magnificent 7

Kuten nimestä voi päätellä ja asiaa tuntevat tietänevätkin, elektroartisti, deejii ja tuottaja Dobien debyyttialbumi The Sound Of One Hand Clapping julkaistiin alun perin vuonna 1998, silloin Pussyfoot Recordsin kautta. Nyt tuo kriitikoiden kiittämä, mutta huonosti kansalle jaeltu albumi saa uuden mahdollisuuden. Muiden muassa Soul II Soulin, Björkin, Massive Attackin ja Gangstarrin musiikin ääressä työskennellyt artisti julkaisee oman lafkansa Magnificent 7:in ja BBE:n yhteistyönä päivitetyn version albumista.

Roots Manuvalla täydennetty Connectivity rykäisee homman käyntiin puolisynkeänä jumitteluna, savuisaa ja laiskaa tiputtelua. Rodney P:n miltei raivokkaalla tiputtelulla vahvistama Consider on selkeästi levyn eliittiä, jossa menevä blaasti saa komeaa kontrastia heleistä kosketinkuvioista ja letkeästä tytönlaulusta. Lain Grayn soulahtavasti tulkitsema The Ride saa meikäläisen niskaa liikkumaan, Ninety 9:n kanssa jatsattava Radox jumittaa jälleen kuin kosketushäiriöstä kärsivä hissinovi. R’n’B vaihtuu teemaksi Helena Paulin pehmeän kuiskaavalla äänellä tulkitsemassa Lovesongissa, Coming Up For Air sekoittaa onnistuneesti Massive Attackin synkkää kohtalokkuutta kepeämpään Björkiin. Love & Hate lähtee jo sinne Attackin ”värinään” asti...

Jos jotain kaipaa, niin yllätyksellisyyttä. Nyt kappalemateriaali tahtoo jäädä hiukan liikaa tuollaiseksi ylityylikkään trendikahvilan huomaamattomaksi taustasykkeeksi. Ei sillä, että tyylikkään elektromusiikin tekemisessä (tai tässä tapauksessa päivittämisessä) olisi sinänsä mitään vikaa. Mutta onko tässäkään nyt mitään uutta ja ihmeellistä? –98 versiota en ole tosin kuullut, siitä olisin voinut innostua silloin enemmänkin... Parasta kauraa levyllä ovat kuitenkin instrumentaalit, joista kaksiosaisen B Boy Anthemin takia koko levytuotoskin kannattaa tarkistaa. Näissä sämpleliimailuissa Dobie on nimittäin kovaa valuuttaa. Myös kuulas Way Over kantaa hyvin. Tyylikkään elektron ystäville.