The Dogshit Boys: Doggystyle (ep)

Taannoin komeasti tributoitu kotimainen The Dogshit Boys jatkaa tällä kertaa itse flashrockin sanoman julistusta kuuden uuden biisin voimin. Vuosituhannen vaihteesta asti hämäräperäistä toimintaansa harjoittanut, ja garagea punkkiin sekä rockiin ennakkoluulottomasti yhdistellyt yhtye on aiemmin julkaissut yhden demon ja vinyylin, sekä kolme ep:tä. Näin julkaisuja on siunaantunut jokaiselle vuodelle ja lisääkin on odotettavissa, sillä bändi on tätä kirjoitettaessa sulkeutunut jo studioon luodakseen lisää... öö, helmiä.

Kuudesta biisistä kaksi on laulettu englanniksi, neljän muun hoituessa suomenkielellä. Soundit ovat kuin suoraan autotallista, mutta itse soitto on oikeastaan hämmästyttävänkin terävää. Tahtilajeissa pysytään eikä suoria mokiakaan juuri löydy, eli kukaan ei ole tainnut olla ihan järjettömässä lasituksessa nauhoitusten aikaan. Ensimmäisenä soiva Flash Rock Star kiteyttää sanoituksessaan jutun tärkeimmät pointit; ” I’m a Flashrock Star, with make-up on and I know I’m looking good. Slick, real fashionable, dressed in black, call me Mr. Hollywood / You all love me, you all want me! ”

Seuraavana soivat Tekstiviesti, Ikävä mies ja Anna pilluu johdattavat bändin rosoisemmalle ja ilkeämmälle puolelle. Sävellyksissä on ideoita ja oivalluksia mukavasti, eivätkä sanoituksetkaan ole mitään itsetarkoituksellisia teiniangstipurkauksia, vaikka mauttomuuden rajoilla toki liikutaankin. Biisien nimet ovat raflaavia, samoin niiden aiheet – mutta tapa millä aiheita käsitellään on aina vähintäänkin kekseliäs. ”Suomikolmikon” perään tarjottava Cum In My Pants loikkaa takaisin nahkakoppalakki-osastolle, muistuttaen mistä aihealueesta levyn kansikuva jälleen kertoikaan. Ep:n kummallisin hetki on viimeisenä kuultava Valtava sika. Tämä hitaasti käynnistyvä ja lopulta hysteeriseksi messuksi kasvava raita kuulostaa joltain, mitä YUP olisi saattanut saada aikaiseksi uransa alussa, jos olisi vain innostunut kitarapopin sijaan punkista.

The Dogshit Boys mainostaa levyn saatteessa olevansa kovimmillaan livetilanteessa. Tuo varmasti pitääkin paikkansa. Harmi vain, että bändi tuntuu olevan luovalla keikkatauolla. Ei siis auta kuin tyytyä yhtyeen levyversioon, ja onhan sisäkansissa sentään edes kuva keikalta.