Fallen: A Tragedy’s Bitter End

Aftermath

Norjalainen Fallen syntyi alkujaan sivuprojektiksi, kun doom-legenda Funeralin rummuista ja osista vokaaleja vastannut Anders Eek huomasi sävellyskynästään irtoavan sellaista materiaalia mitä ei voinut julkaista emäyhtyeen nimellä. Niin syntyi ajatus uudesta projektista, jossa voisi soittaa astetta perinteisempää funeral doomia. Ajatus sai konkreettisen muodon kun Funeralissa koskettimista vastaava Kjetil Ottesen otti Fallenissa hoitaakseen koskettimien lisäksi laulun, ja pian projekti toteuttikin jo itse itseään studiossa. Viimeinen lisäys rivistöihin saatiin kun Funeralin kitaristi Christian Loos liittyi bändikavereidensa mukaan.

Fallenin tuskaisan hitaasti eteenpäin raahautuva doom on yhtä tiivistettyä passiota, ilman vähäisintäkään ilon häivähdystä. Vaikka levyllä on mittaa lähemmäs tunti ei biisejä ole siunaantunut kuin kuusi kappaletta. Kun näistä vielä kolmantena soiva To The Fallen ja levyn päättävä The Funeral ovat vain reilu kolmen minuutin pituisia koskettimilla soitettuja välinumeroita, jää levylle neljä varsinaista pääteosta. Jo edesmenneen Einar Fredriksenin ”runoudesta ja perinnöstä” voimaa hakevat teokset ovat lohduttomuudessaan tukahduttavia hitaita marsseja. Kappaleiden rakenteet on riisuttu lähestulkoon luurangoiksi, jokaisen pienenkin yksityiskohdan ollessa tarkkaan harkittu ja monesti punnittu. Tästä johtuen sävellyksissä ei ole valtavista mittasuhteista huolimatta montaakaan melodiaa, riffiä tai säettä. Ratkaisu on kylmäpäisen rohkea, mutta tällä kertaa uhkapeli onnistuu ja etenkin toisena soiva Weary And Wretched sekä viidentenä kuultava Now That I Die vievät tämän ajattelun äärimmilleen. Näiden kahden kappaleiden yhteispituus on yli kolmekymmentäyksi ja puoli minuuttia, mutta silti kumpikin pystyy ylläpitämään jännitteensä alusta loppuun asti.

Yksittäisinä biiseinä ja vaikka pareittainkin tällainen raahustus vielä menee, mutta tunnin annos alkaa koettelemaan jo ranteiden kestävyyttä. Tippaakaan aliarvioimatta projektin vaikutteita, olisi pari Funeral tyyppistä nopeampaa raitaa voinut saada ihmeitä aikaiseksi.