Metallisävytteistä suomi-rockia seisoo Nokkosen uuden ep:n saatteen ensimmäisellä rivillä. Määritelmä saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta ainakin se on hyvin kuvaava. Kymmenen vuotta kasassa olleen ryhmän liikkeellepaneva voima on laulaja/basisti Vesa Vahala, joka vastaa myös säveltämisestä ja sanoittamisesta.

Musiikillisesti Nokkonen luo mielleyhtymiä niin Minervan kuin suorempienkin suomi-rock bändienkin suuntaan. Oivaltavat ja hetkittäin sanalla sanoen erinomaiset sanoitukset kuulostavat Eppu Normaali – Sig jatkumoon kuuluvilta, tosin Vahalan tyyli on hyvin omanlaisensa, joten vertailu edellä mainittuihin on hieman puolinainen. Soundillisesti ep herättelee taas muistoja jo kauan sitten edesmenneestä Kingdom Comen viimeisistä levyistä, etenkin kaikkein metallisimmissa osissa.

Ep:n neljästä biisistä kaksi ensimmäistä jyräävät selvästi parhaiten. Krapulapäivän synkkyydestä ja masennuksesta kertova Tänään sekä intohimon fantasiaa käsittelevä Mustan yön kukka toimivat jokaisella osa-alueella moitteetta. Myös näiden perään kuultavat Voit Unohtaa ja Verenimijä ovat ihan kelvollisia vaikkeivat aloituskaksikon lähelle ylläkään.

Levyn soundit ovat aavistuksen tunkkaiset, mutta kun yhteensoitto pelaa ei valittamisen aihetta ole liikaa. Raskaamman suomi-rockin ja kevyemmän suomenkielisen metallin ystäville Nokkosella on taatusti annettavaa, ja luulen että bändi on parhaimmillaan nimenomaan livenä.