Mälsä Kolhoosi

Mesmerin Sugar Sermon ilmestyi jo viime vuoden lopulla, mutta koska kyseessä on sen verran mielenkiintoinen tapaus, on tämä platta syytä arvostella, vaikka vähän myöhässä. Tämä Thee Fleshlessin rauniolle pystytetyn yhtyeen debyyttialbumi on varsin vakuuttava ja harkittu kokonaisuus. Kundit ovatkin oikein ajan kanssa pyöritelleen biisejä pääkoppansa sisällä, sillä levyn nauhoituksissa, miksauksissa ja masteroinneissa vierähti pari vuotta. Osasyynä tähän oli valtiovallan suunnaton viisaus pistää bändin kosketinsoittaja Otto puoleksi vuodeksi kaltereiden taakse. Syynä tähän oli suurista suurin rikos yhteiskuntaa kohtaan eli totaalikieltäytyminen.

Sugar Sermon on fiilistelylevy, mutta hyvin sliipattu sellainen. Soundit kuulostavat pirullisen hyviltä ja laulaja Miki Brunoun ääni tukee kokonaisuutta erinomaisesti. Hivenen yllättävää on sen sijaan se, että levyllä on vain seitsemän biisiä ja kokonaiskesto on nihkeät 38 minuuttia. Tämä pistää vähän kiukuttamaan, varsinkin kun Bardo Hangar ja Absinth Letter ovat lähinnä johdatuksia seuraavaan kappaleeseen. Toisaalta, laatu korvaa määrän ja Mesmer vakuuttaa jokaisella raidallaan. Rauhallisten tunnelmointien sekaan on eksynyt myös onnistunut industrial-kipale Shellsong, joka räjähtää lopussa kiukkuiseen kitaravalliin.

Kaiken kaikkiaan Sugar Sermon on yllättävän kevyttä kuunneltavaa, vaikka perussävy on synkeän haikea ja mietiskelevä. Bändin musiikkia voikin yhtä hyvin kuunnella niin sysimusta goottipoju kuin teetä ryystävä popparikin. Mesmer onnistuu yllättämään levynsä laadulla ja rehellisesti toivoisin, että suurempikin yleisö löytäisi bändin. Ainoa selkeä miinuspuoli on se, että levy tuntuu loppuvan kesken. Efekti on suurin piirtein sama, kun on kylvyssä kynttilöiden ympäröimänä ja kaataa lasiin skumppaa, niin naapuri soittaa ovikelloa.