Ektro Records

Chainsmoker loppui saksofonisti Killi Härkösen kuolemaan. Jäljelle jääneet jäsenet Janne Westerlund ja Pekka Jääskeläinen perustivat Blue Starin, joka vaihtoi pian nimensä Plain Rideksi. Entiset Sweetheart -miehet jättivät alkukantaisen räimerockin jo ennen Chainsmokerin perustamista, ja nyt kolmannella kierroksella Chainsmokerin elektroninen koneblues haudataan henkilökohtaiselta kuulostavan folkrockin alle. Suru on aina henkilökohtaista, ja nämä laulut ovat syntyneet läheisen poismenon jälkeen.

Albumin aloittavan All Earsin tunnelma on myrskyä ennakoivan painostava. Westerlundin Circle -jäsenyys kuuluu hienoisesti ainoastaan Speed Of Lightin junnaavassa toistossa, muutoin hypnoottinen kraut-rock on levyltä kaukana. Last Of Our Days Togetherin alt.country -henkisyys vaihtuu Welcome New Voidin trumpetin sävyttämään haikeuteen. Maaninen Endless Chain Of Parties pysäyttää ja eeppisen Dream Citiesin melodia pitää jännitettä yllä loppuun asti. Kantrahtava Nothing Left To Fear päättää levyn vapauttavasti. Tuotannolliset yksityiskohdat ja kokonaisuutta palvelevat nyanssit, kuten God Of Rainin piano ja Funeral Housen kitaramyrsky, antavat levylle tarvittavaa varianssia.

Osittain Westerlundin laulutavasta johtuen, joka hetkittäin tuo mieleen 22-Pistepirkon P-K Keräsen vokalisoinnin, mutta enimmäkseen dynaamisten sävellystensä ansiosta, Plain Ride kuulostaa vain ja ainoastaan Plain Ridelta. Huolimatta siitä, että Nick Drake, Hank Williams ja muut kanonisoidut singer-songwriterit ovatkin toimineet akustiseen kitaraan tarttuneen Westerlundin esikuvina. Traditionaalisista lähtökohdistaan huolimatta sävellykset polveilevat omaperäisesti ja näin ollen kappaleista löytyy uusia puolia useammankin kuuntelukerran jälkeen. Oh The Flow pysyttelee silti yhtä kaukana teknisestä progesta kuin kertosäevetoisesta pop-rockistakin – olisiko Plain Ride folkrockin The Mars Volta?

Sähkökitaraa levyllä soittaa kaikkialle ehtivä Mikko "Vilunki 3000" Viljakainen, ja rummuissa on Juho Viljanen (ex-The Mutants), joka soittaa myös Vilungin ohjastamassa Uusi Fantasiassa. Pianossa vierailee Porin lahja musiikkimaailmalle, mm. Kuusumun Profeetasta, Circlestä ja Rättö & Lehtisalosta tuttu Mika Rättö, ja slidekitaraa vonguttaa Jolly Jumpersin Arimatti "Jude" Jutila (ex-The Flaming Sideburns). Ympyrän sulkee julkaisijana toimiva Ektro Records, joka on Circlen Jussi Lehtisalon luotsaama levy-yhtiö.

Pop-musiikkina tunnettuun ilmiöön kuuluvat merkittävänä osana niin sanotut ulkomusiikilliset seikat, jotka ovat mielipiteestä riippuen joko täysin epäolennaisia tai tärkeä osa kokonaisuutta. Vaikka Plain Riden debyyttialbumin tekee erityisen mielenkiintoiseksi sen jäsenten menneisyys ja Oh The Flown syntyprosessi, niin siitä huolimatta musiikki nousee tärkeimmäksi tekijäksi tässä kaikessa. Levyn historiasta johtuen surutyön arvioiminen asteikolla yhdestä viiteen tuntuu absurdilta. Toisaalta nämä laulut on levytetty ja julkaistu kaikkien kuultaviksi, ja loppujen lopuksi kritiikin kohteena on itse musiikki, ei sen tekemiseen johtaneet syyt. Tällä kertaa syynä toimi suru, jonka seurauksena syntyi albumillinen hienoa ja koskettavaa musiikkia. Vaikka levyn syntyprosessi oli tiukasti tiettyyn aikaan ja tapahtumaan sidottu, niin sen sisältämä musiikki on ajatonta ja aikaa kestävää.