Humboogie: Airsong

Homebraend

Humboogie-trion soitossa on nimensä mukaisesti reilusti boogieta. Rennon ja ilmavasti groovaavan soiton henkinen koti on selkeästi 70-luvulla, baritonikitaran korvatessa basson ja säröilevien kielien kohdatessa kiireettömän rytmin sekä AEP:n turhia pingottamattoman laulun. Yhtyeen toisen levyn Airsongin paras anti sijoittuu levyn alkupuolelle; hilpeästä letkeilystä kohtuullisen tarttuvaan kertoon kasvava My 2nd Living Room on kolmen vartin albumin selkeä hitti, jossa rento groove kaikkein parhaiten vakuuttaa. Pienimuotoinen kikkailu, taustahuudot, vetävä säröjuoksutus ja laulu ovat sopivasti tasapainossa ja biisiin on ympätty sopivasti monia erilaisia osioita. Tummempisävyinen Perform Dead tarjoaa myöskin suht onnistunutta kertsiä, nykivä baritonikitaramouru toimii hyvin. Silti jo näiden avausraitojen kohdalla kaipaisi hommaan hiukan vähemmän kliinisyyttä ja antaumuksellisempaa tulkintaa. Nyt homman sielu tahtoo jäädä osaavan soiton ja rentouden alle, enkä ainakaan itse tahdo saada biiseistä paljoa irti. Nimibiisi Airsongin kohdalla minua alkaa jo hiukan kyllästyttää... huolimatta ja myös johtuen tiluilevasta kitarasoolosta. Kaunis balladi Flowers tuo toivottua herkkyyttä kokonaisuuteen, biisin kerto on koko levyn mieleenjäävin. Astetta rujompana kappale voisi kuulua vaikkapa Lenny Kravitzin repertuaariin, ja tämä on kehu.

Mitähän keitos sitten kaipaisi? Rajuutta, munaa, jonkinlaista repivyyttä kenties? Tarpeeksi rajuutta ei ainakaan minulle tarjoa edes juomalaulu Bad Tequilan hämy-tiluilu ja raskas särö. Onhan tällaiselle laid back –groovailulle toki oma paikkansa, mutta aika kylmäksi se kotikuuntelussa jättää. Toki kolmikolla on osaava ote omaan juttuunsa ja esimerkiksi baari-illan taustaorkesterina Humboogie voisi puolustaa paikkaansa hyvin.