Unchained: Unchained

Sound Riot Records

Unchained on siitä mielenkiintoinen bändi että se onnistuu kuulostamaan paikoitellen enemmän Iron Maidenilta kuin heavymetalin grand old band itse uudemmilla levyillään. Valitettavasti paino on tosin laitettava sanalle paikoitellen, sillä kaikilla osa-alueilla bändi ei toki ole esikuvansa tasoa. Ruotsalaisnelikon debyyttiä voisi luonnehtia parhaiten sanalla tasainen. Lähes kaikki biiseistä ovat ihan hyvää tasoa, mutta valitettavasti yksi ongelma näkyy myös enemmän tai vähemmän kaikissa biiseissä.

Avausbiisi My Guide ei voisi enää paljon lupaavammin alkaa, mutta valitettavasti se tuo jatkossa esiin varsin selkeästi levyn suurimman heikkouden, eli laulumelodioiden pienehkön aneemisuuden. Kertosäe on biisissä lähinnä ärsyttävä ja totuuden nimessä laulaja Per Karlssonin kiljuntakaan ei hirveän suurta vaikutusta tee. Jatkossa meno rauhoittuu hieman, mutta laulun osalta suurta parannusta ei valitettavasti ole luvassa. Kitaristit David Blome ja Peter Ericsson sen sijaan päräyttelevät soittopeleistään sellaisia riffejä ja harmonioita että kuuntelijalle tuskin jää epäselväksi minkä yhtyeen biisejä on tullut opiskeltua. Tässä suhteessa laulun heikohko taso on vähän sääli, sillä muuten kasassa olisi ollut varsin hieno levy. Parhaiten onnistuneita biisejä levyllä ovat hienosti riffittelevä ja eeppisiin mittasuhteisiin kasvava Theater of Fear sekä muusta materiaalista tyyliltään selkeästi erottuva balladi I Dream. Vähemmän onnistuneista biiseistä mainittakoon vielä Ordinary Sinner joka ei oikein pääse kunnolla vauhtiin missään vaiheessa. Promoversio muuten loppui ikävästi kesken joten pari viimeistä biisiä jäi kuulematta.

Periaattessa Unchainedin ensilevy on ihan positiivinen tuttavuus, vaikkakaan ei varsinaisesti mikään maailmaa mullistava sellainen. Machine Men teki tämän saman edellisellä levyllään Scars & Wounds jo niin hyvin, että siitä on vaikea enää paremmaksi pistää. Vaikkakin totuuden nimessä näiden levyjen vertaaminen aivan suoraan toisiinsa ei tee oikein oikeutta kummallekaan. Toisaalta näin hyvällä maulla ja tyylitajulla alan klassikoista ammentavan bändin soisi kyllä löytävän yleisönsä.