John Frusciante: Curtains

Record Collection

John Fruscianten kunnianhimoinen aikomus julkaista kuusi pitk�soittoa kuudessa kuukaudessa ei pilkkua viilaten aivan toteutunut, sill� DC EP j�i nimens� mukaisesti vain vartin mittaiseksi teokseksi. Silti, julkaisemalla sen lis�ksi levyt Automatic Writing, The Will To Death, Inside Of Emptiness, A Sphere In The Heart Of Silence ja Curtains Frusciante on kirjoittanut uuden luvun populaarimusiikin historiaan. Todella merkitt�v�ksi asian tekee se, ettei kyseess� ole jokin pienen piirin kulttisuosikki, vaan yhden planeetan suosituimman rock-b�ndin kitaristi.

Musiikillisesti Fruscianten sooloilla ei ole mit��n tekemist� RCHP:n kanssa, ja hyv� niin. N�m� levyt ovat miehelle selv� venttiili oman luovuuden purkamiseen, sill� katsoi asiaan milt� kantilta tahansa, RHCP:ss� musiikillisia naruja vetelee ensisijaisesti Flea, Anthony Kiedisin peesatessa vanavedess�. Ison stadion-soundin vastapainona kaikki Fruscianten soolot ovat hyvin pienimuotoisia projekteja, joissa mies itse on hoitanut ��nitt�misest� l�htien liki kaiken. Uudemmilla levyill� t�st� periaatteesta on kuitenkin luovuttu ja taustab�ndin lis�ksi mukaan fiilistelem��n mahtunut mm. The Mars Voltan nokkamies Omar Rodriguez.

Curtains-levyn tunnelma on hyvin leppoisa. Ensimm�isen� mieleen nousee hieman yll�tt�en Cat Stevensin loistavat 70-luvun alun levyt, joissa oli samanlaista �trubadurismin� ja painavan sanoman yhdistelm��. Kuunnelkaa per�kk�in vaikkapa Stevensin mestariteos Tea For The Tillerman (1970) ja Fruscianten biisit The Real, A Name ja Control. Samasta l�hteest�, sanon min�.

Mutta se ei haittaa. Curtains on liian lyhyest� kestostaan huolimatta todella hieno osoitus Fruscianten kyvyist�. Kun t�t� vertaa vaikkapa muutaman vuoden takaiseen To Record Only Water For Ten Days-levyyn, on selv�� ett� Johnny-Boy on menossa oikeaan suuntaan. Hullua luovuutta, mutta oikealla tavalla perinteit� kunnioittaen. N�in sit� pit��.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 15.02.2005:

Pisteet:

Ameriiikan Kari Peitsamo meill� t�ss� on?

MikaR kommentoi 17.02.2005:

Pisteet:

H�h! Frusciante on parhaimmillaan ehk� maailman oma Tommi Liimatta (mik� sek��n ei nyt ole ihan v�h�n...)

Peitsamo k�ytt�� sent��n v�hint��n kahta esiintymiskielt� ja vaikka Frusciante julkaisisi seuraavat kolme vuotta levyj� t�t� nykyist� tahtia ei h�n saavuttaisi Kari Suurta. Obey Kari, Nokia-rock!