Julkaistu: 10.02.2005
Arvostelija: Jari Jokirinne
Reprise
MCR on bändi, jonka tulevaisuudelle voin luvata hyvää. En siksi, että se olisi jotenkin ihmeellisen lahjakas, vaan siksi että sillä on paketti kokonaisuudessan erittäin hyvin kasassa. Tämän New Jerseystä kotoisin olevan viisikon musiikki on tarpeeksi kohtalokasta, että hieman draamaa elämäänsä kaipaavat nuoret tulevat bändiin tykästymään. Tai miksei vanhemmatkin, onhan MCR:llä selvästi potentiaalia sorvata ykkösluokan rokkihittejä myös aikuisempaan makuun. Mutta ei ehkä aivan vielä. Karrikoidusti voisi sanoa, että jos esim. Placebo, AFI tai Kinesis kuuluvat suosikkeihisi, kannattaa My Chemical Romanceen tutustua.
Three Cheers For Sweet Revenge on löyhän teeman ympärille rakennettu teos, jossa yhdistyvät hardrockmaiset kitarat, goottilaisuuteen vivahtava tunnelma ja paikoin bändin hc-juurista muistuttava karjuntalaulu. Kappaleet ovat perusvireltään kuitenkin varsin selvää poppista, eikä levyn kuunteleminen käy missään vaiheessa turhan raskaaksi.
Three Cheers For Sweet Revenge on pirun hienosti tuotettu levy. Se yltää hetkittäin samanlaiseen dynaamisuuteen kuin Placebo ja My Vitriol parhaina hetkinään, mutta biisivertailussa tulee takkiin ja pahasti. Three Cheers For Sweet Revengellä on kaksi erittäin hyvää repäisyä, The Ghost Of You ja The Jetset Life Is Gonna Kill You, mutta varsinkin levyn alkupuoli on tasapaksua tarpomista. Tästäkin huolimatta uskon vakaasti, että My Chemical Romance on oikealla tiellä, suuntavaistoa tulee vain hieman vielä säätää.
New Jerseyläis -viisikon musiikissa yhdistyvät hardrockmaiset kitarat, goottilaisuuteen vivahtava tunnelma ja paikoin bändin hc-juurista muistuttava karjuntalaulu. Kappaleet ovat perusvireltään kuitenkin varsin selvää poppista.
Kotisivut: www.mychemicalromance.com
(Päivitetty 10.02.2005)
Kommenttien keskiarvo:
ei mikään bändi mun mielestä on ollu näin hyvä ikinä!
kertakaikkiaan erinomainen!
Olen jo aikuinen nainen, eikä mikään bändi sitten NKOTB:n ole saanut minua näin valtoihinsa. Tästä on puolisen vuotta, kun MCR:än haksahdin ja tällä tiellä ollaan yhä.
Mielestäni "Three Cheers" on melodisesti rikkaampi kuin esikoislevy "I Brought You My Bullets You Brought Me Your Love", säkenöivämpi ja tapahtumarikkaampi. Suosikkibiisejäni albumilta ovat mm. "You Know What They Do To Guys Like Us in Prison", jonka voisi valita vaikka SETA:n tunnussävelmäksi, sen verran homojen oikeuksia penäävä biisi se on (ja on muuten tuotosta yöstä, jonka MCR:n nokkamies Gerard Way vietti Bert McCrackenin, The Used:in solistin, kanssa)...
Jokainen kappale sopii johonkin tunnelmaan. Varsinaista hidasta MCR:llä ei oikein olekaan. Mutta kuka sitä kaipaa? Brixton Academyssa keikalla 3.11.2005 nähtiin, että sytkäriä voi heiluttaa rankemmankin biisin tahtiin.
Levykokoelmani helmiä tämä albumi, ei aukene ekalla kuulemalla täysin, vaan vaatii aikaa kypsyäkseen... mutta sitten onkin riemu irti.
Ostin levyn seuraavana päivänä itselleni ja sen tahdissa on mukava tanssia rajusti ja karjua mukana :D
Rock on, and goodnight!