Wicked Minds: From The Purple Skies

Black Widow

Hämyvaroitus!

Italialainen Wicked Minds on nähtävästi juuttunut jonnekin 70-luvun alkupuolen Uriah Heep keikan jälkiviboihin, eikä ole päässyt tuosta aikavääristymästä mitenkään irti. From The Purple Skies on alusta loppuun saakka, yleislinjoista pienimpäänkin yksityiskohtaan saakka täysin puhdasverinen 70-luvun tuotos jota myöhempäin aikojen hapatus ei ole päässyt pilaamaan.

Tämän tyyppinen, puhtaasti menneistä ajoista kaikki ideansa ammentava levy on äärimmäisen vaikea arvioitava. Itse miellän musiikin eteenpäin menevänä voimana jossa kehitys on välttämätöntä, voisi jopa sanoa että väistämätöntä. Wicked Minds ei kuitenkaan ota yhtään askelta eteenpäin, vaan ainoastaan yhden valtavan 30-vuotisen loikan taaksepäin. Onko kyse siis kunnianosoituksesta menneitä aikoja kohtaan? Onko tämä levy käden ojennus menneisyyteen vai kouristuksenomainen puristus joka pitää siitä kaikin voimin kiinni?

Niin tai näin, itse musiikki on kuitenkin erittäin laadukasta. Vokalisti J.C. on omaksunut Ian Gillanin ja kumppaneiden maneerit sekä tyylit aukottomasti, eikä kitaroista ja huiluista vastaava Lucio Calegari jää rahtuakaaan esikuviensa taakse. Myös hammondeista ynnä muista ajan koskettimista ääntä ulos takova Paolo ”Apollo” Negri on sisäistänyt menneet ajat pelottavan täydellisesti. Lisäksi rytmipuoli kulkee, kuten arvata saattaa, täysin vanhoilla raiteilla, vaikka sillä puolella onkin havaittavissa joitain häiritseviä vihjauksia rienaavaan modernismiin.

Erillisiä kappaleita, tai niiden osia, on vaikea nostaa esille, mutta ainakin Across The Sunrisen jälkipuolisko, sekä Uriah Heep laina Gypsy on pakko mainita. Pitkäsoitto päättyy majesteetillisissa mittasuhteissa kun yli 18 minuuttinen Return To Uranus möhkäle pitkine instrumentaaliosuuksineen sulkee ympyrän, kuinkas muuten.