Ken Stringfellow: Soft Commands

Ryko

Soft Commands ilmestyi kaikessa hiljaisuudessa jo marraskuun puolella, mutta koska laadukas musiikki ei vanhene koskaan, päätin levystä muutaman sanasen kirjoittaa. Kenin historiaan ei tarvinne pahemmin puuttua, kaikkihan tietänevät miehen aseman The Posiesin toisena johtohahmona. Jos näin ei ole, kannattaa kaivaa esiin helmikuun Soundi, johon on tulossa miehestä laajemminkin juttua (=mainos). Nykyäänhän Ken vaikuttaa myös R.E.M.in keikkakokoonpanossa, mutta ei siitäkään sen enempää.

Soft Commands-levyä on tullut muutaman viime viikon aikana kuunneltua erittäin paljon. Eikä sen viehätys tunnu lakkaavan sitten millään. Yllätys ei ole että Stringfellow on kirjoittanut levyllisen hienoja biisejä, vaan se kuinka laajalle skaalalle ne levittäytyvät. Soft Commandsilla on sulassa sovussa pianoballadeja, kantrirokkia, voimapoppia, 60-lukuista soulia ja jopa dubbia (!). Ja kaikki toimivat kuin unelma. Voisi kuvitella että useista tyyleistä ponnistava levy olisi kuuntelukokemuksena melkoinen sillisalaatti, mutta Kenin läsnäolo on niin vakuuttavaa tasoa, ettei punainen lanka pääse hukkumaan.

Eräässä netistä löytämässäni jutussa Kenin uutta levyä verrattiin pilke silmäkulmassa itsensä Burt Bacharachin teoksiin. Ensin kommentti lähinnä huvitti, mutta kun asiaa tarkemmin miettii, on miesten kirjoittamissa lauluissa hyvin paljon yhteisiä elementtejä. Niin, ja duetoihan The Posies ensimmäisen Austin Powers-leffan soundtrackillä itsensä Burt-maestron kanssa.

Soft Commands-levyn kappaleet voi jakaa kahteen luokkaan – hyviin ja vielä parempiin. Jälkimmäiseen kuningasluokkaan nousevat ainakin sodan mielettömyyttä kuvaava Don’t Die, dramaattinen For Your Sake ja hämmentävän paljon tradiotionaaliselta ranskalaisklassikolta kuulostava Je Vous En Prie. Näiden tilalle voisi toki jonain toisena päivänä nostaa täysin eri kappaleet, sillä laatua Stringfellow’n levyllä riittää moneen suuntaan.

Ei auta. Pitkästä pitkästä aikaa levy, joka ansaitsee vilpittömästi täydet pisteet.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 09.02.2005:

Pisteet:

Uskomattoman makeita riffejä ja laulomelodioita, sanoitukset kauniita ja muutenkin aivan loistava levy.