Julkaistu: 07.02.2005
Arvostelija: Marko Ylitalo
679
The Flaming Lipsin Hit To Death In The Future Head -levyltä nimensä napanneen The Futureheadsin debyyttialbumi on pirteä yllätys. Pirteän poikkeavuuden lisäksi muuta yhteistä ei tällä britti-kvartetilla psykedeeliseen satu-americanaan sitten olekaan. The Futureheadsin musiikissa kuuluvat 70- ja 80-lukujen post-punkin ja uuden aallon popin vaikutteet. Yhtye eroaa kuitenkin selkeästi muista viime aikoina pinnalle nousseista samoja vaikutteita imeneistä yhtyeistä – joista kaupallisesti menestyneimpänä mainittakoon Franz Ferdinand. Kuinka ollakaan jälki-punkin merkkipaalun Gang Of Fourin kitaristi Andy Gill on tuottanut osan levyn kappaleista.
The Futureheads luottaa ennen kaikkea vokaaliharmonioiden voimaan. Kitarat kirskuvat ja kertosäkeet on unohdettu niitä tarvitseville pop-bändeille – kaikkien on pitänyt päästä ääneen, ja välillä laulusuoritukset ajautuvat lähelle Mieskuoro Huutajat -tyylistä acappellaa. 15 biisiä rutistetaan reiluun puoleen tuntiin The Wiren ja Devon kaikuessa taustalla. Huolimatta siitä, että erilaisia elementtejä ei ole kovinkaan paljon käytössä, niin levyn dynamiikka säilyy, vaikka tahti hiukan hengästyttääkin. Lauluharmonioiden kekseliäs käyttö lisää tarvittavaa varianssia sekä saa yhtyeen kuulostamaan originellilta. Omien sävellysten lisäksi kuullaan cover-versio Kate Bushin Hounds Of Lovesta, joka taipuu hyvin taide-punk muotoon – krediittejä lukematta sitä ei edes huomaisi lainabiisiksi.
Brittikvartetin musiikissa kuuluvat 70- ja 80-lukujen post-punkin ja uuden aallon popin vaikutteet. Bändi luottaa ennen kaikkea vokaaliharmonioiden voimaan. Kitarat kirskuvat ja kertosäkeet on unohdettu niitä tarvitseville pop-bändeille.
Kotisivut: www.thefutureheads.com
(Päivitetty 07.02.2005)
