Giant Robot: Superweekend

Parlophone

Siinä missä Giant Robotin esikoislevy räjäytti tajunnan Helsinki rock city -biletyksellä ja toimi silloisen elektrofunkin ja jamittelun kulmakivenä, esittelee tuore Superweekend hieman erilaisen jättirobotin. Herra Poussan poistuminen rumpupallilta on osaltaan hiljentänyt ja synkentänyt otetta. Rytmi on toki tallella ja vokalisti Toivosen verbaalinen ominaispaino on edelleen sitä itseään, mutta mutta...

En tiedä, mikä minua levyssä vaivaa. Onko edellisen vakinaistunut asema lempilevyissä vai mieltymykseni rosoisuuteen ja rentoon showotteeseen syynä siihen, että olen, jos nyt en pettynyt, niin ainakin hivenen tyytymätön. Onhan levy toki hyvä ja hyvä huomata, ettei yhtye ei ole fakkiutunut vanhoihin kaavoihin.

Levyllä on biletyksiä, kuten sinkkulohkaisu Dancehall Dominator ja Heartbreakdance, samoin paljon tuttuja elementtejä on avausraidalla Eyes On The Price. Itse nimibiisi taasen on melkoinen mollivoittoinen venyttelypläjäys, miksei samantien miksata koko levyä yhteen? Kyllä robotit senkin hallitsisivat, etenkin livenä.

Vaikka monipuolinen rytmitaiteilu on nautittavaa ja yhtye on siirtynyt eteenpäin, on jotain ehkä menetettykin. Sykkiihän se, mutta synkempänä.