Duran Duran: Astronaut

Epic

Kukapa olisi tähän enää uskonut? Yksi 80-luvun häpeilemättömimmistä hittikoneista rykäisee ulos levyn, joka on kaikkea muuta kuin säälittävää nostalgian siivellä ratsastusta. No, okei – ei Duran Duran ole itseään uudestaan keksinyt, mutta yllättävän korkealle on rima Astronautin myötä nostettu. Kun tätä vertaa bändin surulliseen 90-luvun tuotantoon (lukuunottamatta Ordinary World-klassikkoa), on ero aivan selvä. Harmi vain, ettei levyltä ole irronnut yhtään todellista radiotäkyä, sillä uskon että Duran Duranilla olisi vielä annettavaa myös kaupallisella rintamalla. Varsinkin kun Simon LeBon ja kumppanit ovat nelikymppisiksi ukoiksi vielä varsin vetreässä kunnossa.

Muutamalla ensimmäisellä kuuntelukerralla Astronaut kuulostaa ”vain” hyvintuotetulta modernilta aikuisrokilta. Hyvä merkki tosin on, että jo alkuun muutamat kappaleet nostavat päätään. (Reach Up For) Sunrise on ison kertosäkeen varassa kulkeva, varsin yksinkertainen, mutta valloittava renkutus. Eli malliesimerkki tehtävänsä hyvin täyttävästä popista. Want You Moren ja What Happens Tomorrow’n kaltaisissa paloissa bändi kumartaa vahvasti menneisyytensä suuntaan, mutta orastavan pilkkeen kera – iän karttuminen ja monta vuotta kestänyt uran aallonpohja ovat taatusti kasvattaneet viisikon ironian ymmärrystä uuteen potenssiin.

Suurin, ja odotettavin miinus levylle on, ettei siltä löydy yhtään Ordinary Worldin kunniakasta perinnettä jatkavaa biisiä. Toisaalta, jotkut nostaisivat näin tasapainoisen pitkäsoiton heittämällä ohi yhden onnekkaan napakympin.