Mechanical Poet: Woodland Prattlers

Aural Music

Venäläisen Mechanical Poetin debyyttilevy Woodland Prattlers on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sitä ei voi suoralta kädeltä, eikä edes useamman kuuntelukerran jälkeen, lokeroida helposti mihinkään genreen. Lopputulosta voisi kuvailla ehkä progressiiviseksi fantasiapowermetaliksi, mutta sekään ei varsinaisesti tee oikeutta levyn varsin erikoiselle teemalle, jota voisi pikemminkin ehkä luonnehtia jonkinlaiseksi satumetalliksi. Perinteisestä synkistelystä ei ole levyllä ole tietoakaan, vaan tunnelma on miellyttävän valoisa ja välillä kerrassaan vekkuli.

Leppoisan intron jälkeen levyn ensimmäisen varsinaisen biisin kitarasoundi iskee varomattoman kuulijan kanveesiin alta aikayksikän. Soundi on käsittämättömän puuroinen ja suriseva, eikä se kyllä valitettavasti paljon parane jatkossakaan. Biisinäkään Stormchild ei mitenkään kummoinen ole, mutta kyllä sen muuten suuremmin kärsimättä läpi kuuntelee. Kolmosbiisi Boogie In A Coal-Hole on melkoisen epätasapainoinen kokonaisuus, jossa rumpukomppi jyrää paikoitellen järjettömällä nopeudella muuhun säestykseen verrattuna. Kyseinen biisi sisältää kuitenkin myös erinomaisen hienoja hitaampia ja melodisia tunnelmointiosia. Neljännellä biisillä uidaan taas hieman syvemmissä vesissä, sillä Sirens From The Underland perustuu pitkälti monotoniseen kertosäkeeseen johon kyllästyy pahasti jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Will O' The Wisp on yksinkertainen instrumentaali joka ei oikein tarjoa mitään, mutta kestää vain parisen minuuttia. Seuraava Strayed Moppet onkin jo huomattava parannus, vaikka kärsii sekin hieman rumasta kitarasoundista. Eeppinen Natural Quaternion on levyn varsinainen helmi. Yksitoistaminuuttinen biisi jakautuu neljään osaan ja siihen on saatu mahdutettua laaja kirjo erityyppistä musiikkia, ja vieläpä tämän levyn mittapuulla varsin erinomaista sellaista. Heti perään on pukattu myös toinen helmi, Shades On A Casement, joka on maltettu pitää kokonaan vähän hitaanampana tunnelmapalana. Toiseksi viimeinen biisi Swamp-Stamp-Polka on ehdottomasti levyn typerin biisi, sillä väkinäisen huumoripläjäyksen olisi yhtä hyvin voinut jättää pois koko levyltä. Levyn kolmas instrumentaali, joka on nimetty mielenkiintoisesti End Titles, päättää levyn ja jättää kuulijan hieman ristiriitaisiin tunnelmiin. Paljon on levyllä hyvää, mutta voisi sanoa että melkein yhtä paljon kyllä huonoakin.

Woodland Prattlersin suurin ongelma on se, että sitä on vaikea suositella kenellekään. Levyn kohderyhmä toivottavasti albumin löytää, mutta muut se jättää lopulta aika kylmäksi. Katsoo asiaa miltä kantilta tahansa, osa levyn biiseistä on kuitenkin vähän tuskaista kuunneltavaa. Mechanical Poetilla on selkeästi ollut yritystä ja intoa tätä levyä tehdessä, mutta valitettavasti kuulostaa siltä, että aivan selkeää linjanvetoa ei levyn sisällöstä ole kuitenkaan kyetty tekemään. Musiikillisesti herrat tuntuvat kyllä olevan lahjakkaita, ja toivottavasti seuraavalla levyllä ryhmä kykenee kokoamaan musiikillisen visionsa tasaisemmaksi paketiksi.