Midnattsol: Where Twilight Dwells

Napalm

Totuus osaa joskus olla varsin yllättävä. Kun kuuntelin ensi kertaa norjalais-saksalaisen Midnattsolin tuoretta debyyttiä ihmettelin jälleen kerran sitä, kuinka joka toinen melodisessa goottibändissä laulava neitokainen voi tätä nykyä muistuttaa ääneltään ja maneereiltaan niin suuresti Liv Kristine Espenaesia. Espenaeshan oli vuosia Theatre Of Tragedyn laulajatar, ja tuona aikana hän käytännöllisesti katsoen loi säännöt heleän naisäänen käytölle rankemmassa goottimetallissa. Selitys Liv Kristinen ja Midnattsolin laulajattaren samankaltaisuuteen oli kuitenkin lopulta hyvinkin yksinkertainen ja ymmärrettävä, neidot ovat siskoksia.

Kuuluisamman isosiskonsa lailla myös Carmen Elise Espenaes on kasannut yhtyeensä saksalaisista muusikoista yhdessä toisen perustajan kitaristi Chris Hectorin kanssa. Yhtye syntyi 2002 ja julkaisi heti seuraavana vuonna ensimmäisen, ja toistaiseksi ainoaksi jääneen demonsa. Demon kahdesta biisistä toinen kipusi nopeasti underground-hitiksi kiinnittäen useamman levy-yhtiönkin huomion, loppu onkin sitten lähihistoriaa.

Verrattuna toisen Espenaesin Leaves’ Eyes yhtyeeseen Midnattsol on rahdun metallisempi ja reilusti raskaampi. Kappaleet kulkevat eteenpäin keskiraskaan kitaran toimiessa pääasiallisena oppaana, toki koskettimetkin ovat mukana mutta niiden rooli on lähinnä tapetoida taustoja. Etenkin vauhdikkaammissa biiseissä rumpali Chris Merzinsky ja basisti Birgit Öllbrunner pääsevät välillä oikein irroittelemaan, hyvä etteivät varasta koko showta. Siellä täällä Carmenin äänen kuulautta korostetaan hieman efektoimalla ja kaiuttamalla, mikä sopiikin bändin ilmaisuun erinomaisesti. Hiljaisissa kappaleissa ja suvantokohdissa lauluääni jätetään kuitenkin poikkeuksetta alkuperäiseen muotoonsa, jolloin sen koko voima pääsee oikeuksiinsa – erittäin viisas ratkaisu.

Midnattsolin debyytti on vahva itsensä näköinen teos. Yhtyeen soundi on vielä hieman keskeneräisen kuuloinen, mutta kaikki merkit todellisesta loistoon puhkeamisesta ovat havaittavissa. Bändin melodinen goottimetalli kulkee useassa kohdin lähellä folkin rajoja, mutta rakenteeltaan se on aina selvästi metallia.