NOFX: The Greatest Songs Ever Written (By US)

Epitaph

90-luvun alkupuolella elettiin oikeata skedepunkkiaaltoa, kun Epitaphin suojista nousi maailman tietoisuuteen bändejä kuten Bad Religion, Pennywise, Rancid, Offspring ja NOFX. Nykyään näistä bändeistä harva jaksaa innostaa ja vielä vähemmän kiinnostavat kamalat perässähiihtäjät, kuten Blink 182 ja kumppanit. Rancid on sentään tehnyt vuodesta toiseen hyvää musiikkia ja Green Daykin on onnistunut uusimmallaan. NOFX on kuitenkin pitkälti unohdettu bändi, eikä se koskaan noussut yhtä suureen suosioon kuin monet virkaveljistään. Silti, kun jätkät ovat yli 20 vuotta pukanneet levyjä ulos, niin on kokoelmalevy perusteltu ratkaisu. Ja nouseehan tätä kuunnellessa nostalgiahuuruissa iho kananlihalle.

NOFX on ollut aina aikamoista suoraa paahtoa, johon sekoitettu skata ja huumoria. Koska kyseessä on todellinen punk-bändi, kaverit oppivat vasta keikoilla soittamaan ja häpeävät ensimmäisiä levyjään. Politiikasta ja monesta muusta asiasta sanotaan mielipiteet hyvinkin suoraan. Heti levyn ensimmäinen biisi, Dinosaurs Will Die, kertoo, mitä on odotettavissa. Eli kunnon vääntöä ja keskisormen heiluttelua musiikkibisnekselle. Tätä seuraa parhaimman ja varmasti myydyimmän NOFX-levyn Punk In Drublicin aloittava Linoleum. Kaiken kaikkiaan levyltä löytyy 27 satalasiin-biisiä, joissa lepotauot ovat harvassa.

Kappaleiden aiheet ovat hyvin perinteistä kamaa. Shut Up Alreaydyssä todetaan, että liha on murha ja silleen. Murder The Govermentissa, The Idiots Are Taking Overissa ja Franco Unamericanissa taas systeemi saa selkään niin, ettei kenenkään tarvitse miettiä, mitä niissä sanotuksissa ihan oikeasti sanotaankaan. Bändin yhdessä parhaista biiseistä, Don't Call Me Whitessa ja Kill All The White Manissa taas kannetaan valkoisen miehen taakkaa oikein selkä ruvella. Vanhimmat levyt on jätetty vähemmälle huomiolle, mutta sentään White Trash, Two Heebs and a Beanilta löytyvä, aivan loistava Stickin In My Eye albumilta löytyy.

Kokoelmalevyihin yritetään aina pistää ennen julkaisematonta tavaraa ja tässä tapauksessa tarjonta on aika heikkoa. Mukana on yksi ennen julkaisematon biisi, Wore Out Soles Of My Party Boots ja kohtuullisen paksu läpyskä ennen julkaisemattomia kuvia. Koska nämä kaverit ovat parhaimmillaan erittäin hauskoja, niin olisi toivonut edes jotain hupaisia läppiä vuosien varrelta vaikka levyn loppuun. Nyt kokoelma jää vähän tylsän tuntuiseksi. Joka tapauksessa niille, joilla on yksi tai kaksi bändin levyä ja kiinnostaisi tutustua muuhun tuotantoon, on tämä hyvä paketti. Sopii myös isille, joiden pojat kysyvät, mitä se skedepunkki oikein oli.

Kommenttien keskiarvo:

kipinahepo kommentoi 06.02.2005:

Pisteet:

Ihmetyttää suuresti kuinka bändin kaksi ehdottomasti parasta levyä on kokoelmalta näin törkeesti lähes unohdettu. Puhun siis tietenkin S&M Airlines ja Ribbed levyistä, joista jälkimmäisestä ei huonoa biisiä löydy etsimälläkään. No, ehkä heput itse ei sitten pahemmin pidä heidän alkupään tuotannostaan, jos enää edes muistavatkaan tehneensä moiset albumit...