Lou Barlow: Emoh

Domino

Lou Barlow on yksi näistä meikäläisen pitkän linjan sankareista. Miehen edesottamuksia on tullut seurattua tarkasti niin Sebadohin kuin The Folk Implosionin keulakuvana ja olipa Lou lyhyen aikaa myös ikisuosikkini Dinosaur Jr.:n riveissä. Vaikka Barlow’lla onkin takanaan pitkä ura, on hän ollut viimeisen parin vuoden aikana kovemmassa vedossa kuin koskaan. Tykkäsin parin vuoden takaisesta The Folk Implosion-lätystä aivan raivolla ja hyvältä maistuu myös Emoh-uutukainen.

Barlowin tuoreen musiikin maagisuutta on vaikea selittää. Yksinkertaiset, pääosin akustiset kappaleet eivät päällisin puolin eroa millään lailla tuhansista kaltaisistaan, mutta niiden pinnan alta löytyy iso annos käsinkoskelteltavaa aitoutta. Harvalla artistilla on pokkaa heittää itsensä niin totaalisesti peliin kuin Lou Emoh-levyllä tekee. Ei ole lainkaan liioiteltua nostaa esiin mm. sellaisia nimiä kuin Elliott Smith, Nick Drake ja Mark Lanegan, joiden läsnäolo omissa levytetyissä kulmakivissään on samaa tasoa kuin Barlowilla. Outojen cover-kappaleiden valinta on vuosien saatossa muuttunut miehelle pieneksi perinteeksi - Bryan Adamsin Run To Youn kelvolliseksi jatkeeksi Lou on pamauttanut 80-luvun Hollywood-tukkahevi-retkue Rattin Round ’n’ Round-viisun. Aivan häkellyttävän hieno versio osoittaa jälleen miten laadukasta biisimateriaalia hautautui tuolla vuosikymmenellä pelkästään kolhojen stadion-soundien kätköihin. (Rattin levy, jolta kyseinen kappale löytyy, lähti muuten saman tien hankintalistalle!)

Emoh muistuttaa myös miten pitkän matkan Lou on kulkenut. Sebadohin aikoina pelkkä kitaran kuritus ja punk-henki riittivät tyydyttämään nuoren miekkosen metelinnälän, mutta nykypäivänä Barlow ei pelaa pelkän alkuvoimaisuuden varassa. The Folk Implosionin levyillä alkanut rauhoittuminen on Emoh-levyllä viety ääripäähän, lopputuloksen siitä lainkaan heikkenemättä. Ja minun kirjoissani sen tekeminen ansaitsee varsin äänekkäät hurraa-huudot.