Black Lotus

Venäläinen The Aerium lataa tällä esikoisellaan pöytään pitkäsoitollisen verran progressiivishenkistä, melodista, koulutetulla naisäänellä ilmoille saatettua metallia. Käytössä ei siis ole mikään mailman kekseliäin tai omaperäisin kaava.

Vuoden 2002 paikkeilla syntynyt bändi pelaa perinteisellä kokoonpanolla jossa koskettimet ja yksinäinen kitara hoitavat yhdessä suurimman osan kappaleiden rakentelusta rytmipuolen heitellessä pieniä jippojaan sinne tänne. Koskettimissa Andrey Grishin väläyttelee silloin tällöin miltei Tuomas Holopaisimaisia maneereja, mutta kitaristi Kirill Novikov ei tunnu saavan soittimestaan irti muuta kuin tahmeita, mihinkään tarttumattomia riffin- ja melodianpätkiä. Kappaleet kuulostavat häiritsevissä määrin toinen toisiltaan ja kun soundipuolikin on vielä suoraan sanottuna rupinen ei riemun aiheita juuri jää. Yksinäinen piristävä piirre kokonaisuudessa on laulajatar Veronika Sevostjanovan hieno ääni, mutta kun sekin sopii ympäristöönsä yhtä hyvin kuin neliön muotoinen palikka pyöreään reikään, jää levystä kovin laimea vaikutelma.

Soundeista on vielä sanottava sen verran, että täytyy ihan hämmästellä äärimmäisen kolhoa äänimaisemaa. Rummut kolisevat, pärisevät ja kumisevat, koskettimet ovat joko täysin edessä tai takana – kompromissia ei näytä löytyvän, kitara kuulostaa puolestaan siltä kuin soittaja olisi yhtä kerrosta alempana maakellarin puolella. Hetkittäin mieleen jopa hiipii epäilys siitä, onko tämä edes mikään kunnon levy vaan ainostaan uudelleenjulkaistu demo. Oikeastaan iso osa demoistakin soundaa huomattavasti paremmalle kuin tämä levy...

Kyseessä on bändin siis debyytti, joten saattaa olla että yhtye on vain päässyt liian aikaisin studioon. Toivon bändin itsensä takia että asia on näin, sillä Songs For The Dead Kingin kaltaisella laimealla, kasvottomalla ja tasapaksulla materiaalilla ei tulevaisuudessa kovin pitkälle pötkitä, ei vaikka soundit saataisiin sitten kuinka kuosiin tahansa.