Julkaistu: 13.01.2005
Arvostelija: Minna Auvinen
Plastic Passion
Nämä laulut on tehty Jyväskylän kansannäyttämölle Marika Hopeakosken näytelmään nimeltä Hourula. Hourulaa esitettiin Jyväskylän kansanäyttämöllä viime keväänä.
Bändi Velvet Nails koostuu kahdesta artistista; Mari Siniluhta laulaa ja Arto Siniluhta soittaa syntetisaattoreita. Aiemmin kaksikko on julkaissut englanninkielistä materiaalia kahden ep:n verran. Tällä äänitteellä on kahdeksan suomenkielistä kipaletta, jotka ovat hyvällä tavalla samanhenkisiä ja näin muodostavat levylle yhtenäisen äänimaailman.
Levy alkaa Olen rikkonut itseäni-biisillä. Avausraita sekoittaa kiinnostavasti diskobiittiä ja kansanlaulumaista tekstiä yhteensopiviksi. Laulajan ääni on selkeä ja yksinkertainen, jännän monotoninen myös. Biitti on kiva ja sanat koskettavia.
Levyä kuunnellessa nousee mieleen myös 80-luvun meininki. Voisin kuvitella bändin livenä Lepakossa Mustan Paraatin lämppärinä – vaikka vuonna 1983. Ja tämä siis on hyve. Kasarimeininki taitaa olla nyt muodissa, mutta tämä levy ei sorru niihin perinteisiin ja ensin 80-luvusta mieleen tuleviin kliseisiin. Yhtymäkohdat eivät ole niinkään perinteisessä elektronisessa diskossa vaan enemmänkin vaikka Noitalinna Huraassa tai ns. futuremeiningissä. Vika biisi, Hourula on instrumentaali. Se jatkaa kuitenkin samassa laulajan viitottamassa linjassa. Yksinkertaista, selkeää, vakavaa. Lisäksi jouset toimivat aina!
Mari ja Arto Siniluhdan muodostama Velvet Nails soittaa hivenen 80-lukuista suomenkielistä syntetisaattoripoppia.
"Yhtymäkohdat eivät ole niinkään perinteisessä elektronisessa diskossa vaan enemmänkin vaikka Noitalinna Huraassa tai ns. futuremeiningissä."
Kotisivut: www.velvetnails.tk
(Päivitetty 14.01.2005)