• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Bleak: Crossword (CDS)

Kotimaisen Bleakin historia on mielenkiintoisella tavalla erilainen. Bändi aloitti vuonna 1997 Rovaniemellä, mutta hajosi jo kolme vuotta myöhemmin julkaistuaan sitä ennen kaksi demoa. Pari vuotta hajoamisensa jälkeen Bleak alkoi kasautua uudelleen, tällä kertaa Helsingissä. Ympäristön, joidenkin jäsenten ja musiikkityylin reipas vaihdos toivat henkiinherätetyn bändin uuden kuulijakunnan pariin. Kesällä 2003 julkaistu kahden biisin Smoke single voitti YleX:n demokilpailun ja näin ryhmä huomasi olevansa uusi ”poikametallin sanansaattaja”.

Mitä on siis tuo poikametalli jonka sanomaa tässä julistetaan? Melodista, herkkää, tarttuvaa ja kiistämättömän radiokelpoista. Kevyempää kuin alkuaikojen HIM mutta reilusti perusrockia menevämpää, ja sanalla sanoen – seksikkäämpää. Yhtyeen karisma rakentuu paljolti vokalisti Calebin vetovoimaisen lämpimään ääneen, joka on samanaikaisesti kantava, miellyttävä ja tenhoava. Tämä kaikki saattaa kuulostaa kovin laskelmoidulle kaavalle, mutta totuus on että Bleak rockaa ja komeasti. Huolimatta kaikista lieveilmiöistään on musiikissakin hyvä työ ja korkea laatu yhä vakaan perustan vahva tae. Totuushan on että jos biisit eivät toimi ne eivät toimi – ei vaikka ulkokuoresta tekisi kuinka komean. Bleakilla ei ole tämän suhteen mitään hätää, sillä uuden Crossword singlen molemmat biisit ovat kiistattomia kaunokoisia.

Ainoa mikä yhtyeeltä enää puuttuu on se yksi kunnon crossover hitti, tämän sinkun kumpikin sävellys oireilee jo moisesta, mutta ihan valmista ei vielä tule. Kun tekninen toteutuskin on äärimmäisen ammattimaista en näe mitään syytä miksei yhtye voisi breikata jo hyvinkin pian.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 14.01.2005:

Pisteet:

Tämä on musiikkia. EP:n eka kappale Crossword on selkäpiitä kutkuttava, karhean tyylikäs, älykäs ja tunteella ladattu kokonaisuus. Bändin ammattitaitoista soittamista voi vain ihailla. Tätä voisi kuunnella ilman sanoja ja nauttia tunnelmasta, joka välittyy vahvasti katkerien kitarasoundien kautta. Syntyy todellakin tunnetila, jossa voi yksin maata sängyllä silmät kiinni ja kuunnella vettynein silmin vahvaa sanattomaksi jättävää musiikkia. Calebin tunteikas tulkinta osoittaa hänen olevan elämää nähnyt monen kokemuksen karaisema mies. Äänen syvyys yllättää. Ehdottomasti lupaavin miesartisti tällä scenellä Suomessa.

Good Girl potkii menevästi. Auton soittimesta kuunneltuna tekee mieli ajaa kovaa ja laulaa mukana. Yksinlaulamisesta autossa voi tämän kappaleen avulla kehittyä harrastus. Mainio zipale kaiken kaikkiaan. Mukava huomata, ettei kumpikaan kappale jää toisensa varjoon.

Bändin aikaisempaa materiaalia tuntien kehitysaskeleita on otettu jälleen. Alusta asti materiaali on ollut lupaavaa, mutta suurin kehitys mielestäni on iän ja/tai kokemuksen tuoma varmuus ja vaikutus, joka kuuluu kummassakin biisissä ja näkyy ulkoasussa. Soittotaidot ovat varmasti kehittyneet, eroa alkaa olla vain vaikea havaita näin maallikon korvin. Korkealla tasolla on menty jo vuosia. Toivoisin kuulevani Madun ääntä hieman enemmän tulevissa projekteissa.

-judas-

sorden kommentoi 23.08.2006:

Pisteet:

kamalaa rahastusmainstreamhuijausylituotosta