Island

Ei ole vaikea päätellä, miksi vallankin britit ovat hullaantuneet The Killersiin; onhan bändin soundi miltei toivekonserttimainen potpuri 80-luvun kohtalokkaimmasta brittirockista. Nostalgian ja kohtalokkuuden yhdistettyä kutsua on todistetun hankala vastustaa, vallankin kun se tarjotaan näin kirkasotsaisella paatoksella. The Killers ei tietenkään ole ainoa retroilija, mutta toisin kuin moni muu, se onnistuu luomaan tämänhetkisestä nuoruudesta ja jo kadonneesta ajasta jatkumon, jonka pakahduttavuus on melkein pelottavaa.

Tavoitettavissa olevien ja tavoittamattomiin lipuneiden haaveiden kehällä pyöriessään The Killers tavoittaa parikin täysosumaa, joiden potentiaali on tullut tutuksi myös kotimaisilla radioaalloilla: Jenny Was A Friend Of Mine on The Cure-basson kuljettama tragedia ja Somebody Told Me säkenöivä, kertosäkeessä discoksi ryöpsähtävä hitti. The Killersin puolesta puhuvat myös keskivertoa paremmat sanoitukset, jotka ovat yhtyeen “murhatrilogian“ kahdessa biisissä (jo mainittu Jenny Was A Friend Of Mine ja Midnight Show) kuin kevytversio James Ellroyn houreisista ryöpytyksistä.

Aivan jokaista raitaa taidolla lainaava nuori bändi ei onnistu elävöittämään ja jatkossa tilaa saisi löytyä omillekin metkuille, mutta monella suunnalla hypetetyksi levyksi Hot Fuss on silti enemmän kuin lupaava. Ehkä tulevaisuus on sittenkin The Killersin. Vai menneisyys?