Purple Motion: Musicdisk

Purple Motion

Jonne Valtonen on ehkä aktiivisin suomalainen pelimuusikko, jonka sävellyksiä on kuultu jo 90-luvun alkupuolelta saakka kotimaisten pelistudioiden tuotoksissa. Alkujaan maailmanlaajuiseen underground-mediataideharrastajien (ns. demoscenen) tietoisuuteen noussut Valtonen on ollut ahkera säveltäjä jo 15-vuotiaasta lähtien. Tähän ensilevytykseen hän on tehnyt uudet versiot vanhoista kappaleistaan, jotka ovat levinneet maailmalle pääasiassa ns. tracker-ohjelmilla tehtyinä, vapaasti levitettävinä kappaleina, mp3:ina ja erilaisten demotuotosten soundtrackeina. Levyn teko on kestänyt viitisen vuotta, ja seurauksena on 12 raitaa, joiden takana tekijä on omien sanojensa mukaan 100-prosenttisesti.

Eli yksi suuri kysymys on ilmassa: toimiiko tällainen 80-90 –lukujen vaihteen musiikki ilman demoyhteyttä, ilman graafisia esityksiä, scrollaavia ja kieppuvia tekstejä, Commodore Amiga 500 - tietokonetta?

Tapani Ripatti lanseerasi aikoinaan Levyraadissa termin ”jumpsisjömpsis-musiikki”. Sellaista on tämänkin levyn musiikki, mutta onneksi positiivisessa mielessä. Vaihtelevaa soundia leimaavat paitsi luonnollinen pelimäisyys, myös toiminnallisuus ja urheilullisuus. Etenkin raita 2nd Reality OST sopisi Urheiluruudun uudeksi tunnariksi milloin tahansa! Eikä tietenkään avaruudellisilta science fiction – mielikuviltakaan voi välttyä.
 Valtonen on tehnyt hyvin viisaasti maustaessaan konekokonaisuuksia ns. oikeilla soittimilla ja lauluosuuksilla. Tuloksena on hyvin mielenkiintoinen hybridi, jossa kone ja liha paiskaavat kättä. Kunkin kappaleen historiaa valaistaan myös kiitettävästi kansilehdykässä.

Nyt, herranvuonna 2005, ”tietokonemusiikki” mieltyy helposti palikkamaisiin Commodore 64-osaston piipityksiin, ja kun ”kuusnelosmusaa” julkaistaan, liittyy siihen hyvin helposti myös huumori. Se puuttuu purppuralevystä kokonaan, mutta sen läsnäoloa ei voi vaatia: olihan 80-90 –lukujen tietokonedemostelu suht vakavaa puuhaa. Hauska ei aina tarkoita automaattisesti hyvää, eikä vakava huonoa.

Valtonen hallitsee upeiden äänimaailmojen luomisen: levy toimii takuuvarmasti käyntikorttina, mikäli tekijä joskus mielii saada äänisuunnittelukeikkaa. Monelle satunnaiskuulijalle tämä levy tuskin avautuu Synthesizer Greatest –kokoelmaa kummempana, eikä kappaleissa voi oikein puhua tarttuvuudesta. Konventioihin tottunut korva hakee muutamastakin piisistä jonkinlaista ”melodiaa” sen säksätyksen päälle, muttei koskaan sitä löydä, koska ei sitä ole.
 Kosketuspinta tietokonemaailmaan on suuri plussa Purple Motionia kuunnellessa, mutta kyllä tätä silti uskaltaa suunnitella niille valveutuneille friikkisihmisille, joiden endorfiinit saa virtaamaan kunnon syntikkapieru sen ainaisen ja puhkipatsastellun sähkökitaran sijasta.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 21.01.2005:

Pisteet:

Omassa scenessään aivan täydellistä kamaa, soundimaailma loppuun asti hiottua. Rytmisektio toimii, varsinkin koska Jusa M. ja Rasse P. on ollut säätämässä mukana. Molemmat on kovia heeboja TURUSTA!!!
t. Wiineri