Eri esittäjiä: Passions Of Läjä Äijälä

Bad Vugum

Bad Vugum tarjoaa kotimaisen vaihtoehtomusiikin ystäville tutkielman yhden alan pioneerin urasta. Veli-Matti ”Läjä” Äijälä tunnetaan varmasti parhaiten ”maailman vanhimman hardcorepunkbändin” Terveiden Käsien laulajana ja biisinikkarina, mutta herran näkemyksiä on kuultu myös kotimaan ensimmäisessä teollisuusmusiikkiyhtyeessä Aavikon kone ja moottori, konepop-yhtye The Leo Bugarilovesissa ja – kuten levyyn tutustuessa käy selväksi – monessa muussa, hivenen erilaisempaa musiikkia tuottavassa projektissa.

Levy kulkee jotenkuten aikajanalla ja tutustuttaa kuulijan aluksi 25 vuoden takaiseen Aavikon kone ja moottori –orkesteriin, jonka kolmesta raidasta avausraita IKBAL Theme on Äijälän ja kumppaneiden levy-yhtiön Ismon Karkean Brutaalit Aavikkolevyt tunnusraita. Junnaavaa industrial-virittelyähän nuo kolme raitaa ovat, ja etenkin Karavaani sirkkelisoundeineen hymyilyttää. Hallitsevassa roolissa levyllä on luontevasti Terveet Kädet, jonka pikaisia rähinärykäyksiä kuullaan kokonaista kymmenen raitaa. Ennen hoocee-annosta kuullaan kolme biisiä – Äijälän sanoin – tökeröä elektronista rockabillyä Billy Boysilta. Aika industrial-noisea tuntui olevan tämäkin viritys, etenkin Mystery Train –84. Lonesome Train onkin jo selkeämmin sitä billyä, tahallisen tökerö jippikajoikaa on näin 20 vuoden ikäisenäkin hulvatonta. Käsien paahdoista Minä haluan paljon rahaa, Ei enään koskaan sotaa ja Tornion kevät jäivät tämän levyn näytteistä eniten pyörimään päähän, korkeintaan reilun minuutin rykäykset voisivat olla miltei yhtä hyvin tältäkin vuosikymmeneltä. Sen kummempia suurempia linjamuutoksia kiivain hoocee ei ole kokenut kuin korkeintaan teknisellä puolella.

Raskaan hypnoottista yhden soinnun rockia soittavan Death Tripin kaksi näytettä ovat varmasti vaikuttaneet paljon esimerkiksi Circlen ilmaisuun. Huolimatta eri projektien eroista Äijälän musiikillinen kokeilukaari tuntuu säilyttävän kokoelmamuodossa monia tunnusomaisia piirteitä: raskaus, rankkuus, voittopuolisesti synkeä tunnelma... Sultansissa näkemystä ujutetaan instrumentaali-bluesiin, jossa rähinäpuoli jätetään sivuun, mutta soiton monotoninen ja teollisesti kalskahtava soundi ei lopulta ole niinkään kaukana esimerkiksi Death Tripistä. Elektro-rockabilly jatkui soolomuodossa Billy Boyna melko kiivaalla junnauksella, toinen sooloprojekti The Kolmas jatkaa minimalistisen elektrojunnailun parissa raskaasti laahaten. Ruki Vehrin ja Pupu Lihaviston kanssa 80-luvun lopulla muodostettu The Leo Bugariloves kulkee levyn tyyleistä lähinnä valtavirtaa, Lotinapelto Revisited – vaikkakin on sanoituksiltaan ja sovitukseltaan omaperäistä – on aika kevyttä ja letkeää poppista. Absoluuttinen mies junnaa Äijälän ilkikurisesti tiputtelemilla vokaaleilla, Hyeena Stomp tuo mukavasti riehakkuutta keitokseen. Kevyesti tiluileva Oma käsi voisi olla jopa hilpeä ilman sanoituksellista synkistelyä. Omalla nimellä julkaistu demonisella sanailulla ja yksinkertaisella kompilla rakennettu päätösraita, soolonauhoitus Olet kuolleena kuollut todistaa, että luovuus ja motivaatio ovat Läjällä edelleen liekissä.

Vaikka Passions Of Läjä Äijälän monilla kappaleilla on muitakin tärkeitä tekijöitä kuin maestro itse, antaa kokoelma todella kattavan kuvan herran monipuolisesta urasta. Julkaisulla on oma arvonsa myös kotimaisen vaihtoehtomusiikin historiallisena dokumenttina. Kokeellisemman musiikkikentän pidemmän kaavan fanittajien iloksi levyltä löytyy myös kosolti aiemmin julkaisematonta materiaalia. Levyn pisteyttäminen on haastavaa, jos ottaa huomioon kokoelmaluonteen ja tarkastelussa olevan musiikillisen uran pituuden. Silti kuuntelukokemuksena yli 78 minuuttinen paketti vaatii kohtuullisesti oikeaa kiinnostusta sisältöön, koska laidasta laitaan taiteileva musiikki ei päästä kuulijaa kovin helpolla.