Julkaistu: 09.01.2005
Arvostelija: Mika Roth
Vuodesta 2000 toiminut turkulainen Clayskin on oman kotistudionsa uumenissa äänittänyt todella hyvätasoisen omakustanteen. Neljän biisin ep esittelee yhtyeen, joka kuulostaa hämmästyttävän valmiilta ja – suoraan sanottuna hemmetin hyvältä.
Ensimmäisellä julkaisullaan suurin osa yhtyeistä on vielä pahasti hakoteillä, kun on pitänyt kiireen vilkkaa saada valmiiksi ensimmäinen demo. Clayskin on kuitenkin täysin toista maata. Bändin raskaan rouhea ja perinteikkääseen soittoon nojaava rock on sen itsensä näköistä, vähintäänkin riittävällä taidolla soitettua ja hyvin laulettua. Vokalisti Sami Koskinen omaa kunnon rock-äänen, jossa riittää sekä persoonaa että voimaa. Mikä parasta herran englantikin kääntyy todella nätisti ilman aksenttiongelmia. Soitto ei ole ainoa asia mikä on terävää, sillä myös sävellyskynä on ollut hyvässä terässä biisejä kirjoitettaessa. EP:n neljästä raidasta jokainen eroaa riittävästi toisistaan, ja kun sovituksetkin on kunnolla loppuun asti mietittyjä ei narinan varaa juuri löydy. Ainoastaan kolmantena soiva Wake Up jää jotenkin rahdun vajaan tuntuiseksi, muuten biisit ovat täyttä asiaa.
Matalalta murisevat kitarat yhdessä vokalistin komean äänen kansa määrittelevät bändin paikoin kovinkin progressiivishenkistä rockia voimakkaasti. Melodiat kulkevat hyvin, riffit ovat tarttuvia ja koukkujakin löytyy vähintäänkin riittävästi – niin nopeasti toimivia kuin hitaammin ilmeneviä. Tarttuvuuden lisäksi biiseistä löytyy myös kestävyyttä, mikä on aina hyvä merkki. Kertakaikkiaan erinomainen avaus bändiltä, josta kuullaan vielä takuulla lisää.
Turkulainen bändi soittaa raskaan rouheaa ja perinteikkääseen soittoon nojaavaa rockia.
Linkki:
clayskin.com
(Päivitetty 13.3.2012)