Plastinka

Vuoden 2004 kehutuimpiin rock-julkaisuihin luettava Soul Tattoon debyytti on kehunsa ansainnut. Soul Tattoo on yhtä kuin Jussi Sydänmäki, Samuli Laiho, Jukka Kiviniemi ja Sasu Moilanen. Toisin sanoen kokoonpano on sama kuin legendaarisessa Hearthillissä. Puhe debyyttialbumista on sekä aiheellista että kyseenlaista, koska sama kokoonpano on levyttänyt yhdessä monta albumillista intohimoista rockia jo 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Toisaalta viimeisimmästä Hearthill-albumista on kulunut aikaa jo yli kymmenen vuotta. Sama polte tuntuu silti yhä olevan miesten tummissa sydämissä – kenties kiihkeämpänä kuin koskaan.

Ensisingle Scarecrow Jimmy aloittaa räväkästi ja lataa levylle valtavat odotukset. Sydänmäki kuulostaa vetyperoksidit kurkkuunsa kaataneelta Billy Idolilta. Kappale on täynnä yksityiskohtia, jotka paljastuvat vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Erityisesti kasaristi elektroninen syntikkasoundi kuulostaa hyvältä, ja sen käyttö olisi ollut suotavampaa useamminkin. Kappaleissa on paljon harkittuja yksityiskohtia ja sovituksellisia ideoita, jotka nostavat ne tavanomaisemman juurevan rockmusiikin yläpuolelle, vaikka toki Soul Tattoon bluesista, folkista, countrysta ja rock'n'rollista ammentavassa musiikissa perinteillä tärkeä sijansa onkin. Nyanssit ja oivaltavuus tekevät biiseistä omaperäisiä. Vaikka kaikki kappaleet eivät loistavia olekaan, niin niistäkin löytyy hienoja kohtia. Muita levyn kohokohtia ovat Siiri Nordinin taustalaulama Pointless Sorrow ja viulujen kuljettama kaunokki Blindfolded. Huonoja biisejä ei mukana ole ollenkaan.

Tuotanto on ensiluokkaista, kokonaisuus dynaaminen ja yhtye kuulostaa vaarallisen hyvältä. Soul Tattoosta kuulee pitkän yhdessä soittamisen tuoman tiukkuuden ja monissa kokoonpanoissa kasvaneen varmuuden. Vanhoihin kaavoihin kangistumisen sijasta yhteen on tultu jonkin uuden luomisen vuoksi. Toivottavasti konkarit pysyvät yhdessä lukemattomista muista projekteistaan huolimatta.