The Soundbyte: Rivers Of Broken Glass

Amaranth

Norjalaisessa gootti/doom yhtye 3rd And The Mortalissa kannuksensa ansainnut Trond Engum sai ensimmäisen kerran idean Soundbyte projektiinsa jo vuonna 1996. Tuolloin hänelle alkoi kertyä materiaalia, joka ei sopinut millään tavoin emoyhtyeen silloiseen musiikilliseen linjaan. Pari vuotta sitten, kun 3rd And The Mortal oli pitkän tauon jälkeen julkaissut toistaiseksi viimeiseksi jääneen levynsä Memoirsin, oli aika pikku hiljaa kypsä tuon vuosien aikana kertyneen materiaalin työstämiseen.

3rd And The Mortal ei ole koskaan kuulunut metallin valtavirtaan, mutta Soundbyte on tuosta virrasta vielä aika lailla kauempana. Oikeastaan Soundbyten yhteydessä on turha edes puhua metallista. Vaikka sen musiikki siellä täällä kuulostaakin hieman metalliselle on se enemmänkin tummaa kokeellista ambient musiikkia, jossa on selviä vaikutteita melodisesta gootti musiikista ja industrialista. Eräs levyn hämmästyttävimmistä puolista on se, että vaikka sitä on hiottu studiossa lähestulkoon loputtomiin, jäljellä on yhä enemmän kuin riittävästi särmää ja tarttumapintaa. Sävellykset eroavat toisistaan välillä mittavastikin, mutta silti kyseessä on yksi yhtenäinen suuri teos joka elää ja hengittää.

Engum itse vasttaa levyllä kaikista miesvokaaleista, kitaroista ja ohjelmoinneista. Ainahan Engum on soittaa osannut, mutta herran äänen laadukkuus oli ainakin minulle enemmän yllätys. Matalaa puhetta muistuttava laulu on usein miltei silkkaa lausuntaa, jossa tummasävyinen ääni kuulostaa etäisesti Leonard Cohenin ja Christopher Leen yhdistelmältä. Harvat naisvokaalit luikauttava Berit Stensland ei juurikaan pääse esille, mutta aina saadessaan tilaisuuden osaa hän käyttää sen täysin hyväkseen. Sessiosoittajat ovat saaneet hoitaakseen muut soittimet, jotka jäävät reilusti taustalle koneiden, kitaran ja vokaalien vastatessa suurimmasta osasta äänimassaa.

Rivers Of Broken Glass on monumentti, josta ei voi irroittaa pienempiä paloja ilman että kokonaisuus kärsii merkittävästi. Niinpä onkin vain todettava, että Engum on onnistunut luomaan soolouransa esikoisesta todella upean teoksen. Genreistä vähät välittävä levy on jotain miltä Opeth, Recoil ja Laibach saattaisivat yhdessä kuulostaa tehdessään yhteistyötä ja onnistuessaan siinä miltei täydellisesti.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 21.01.2005:

Pisteet:

Yllättävän samaa mieltä olemma, levy on minullakin arvioitavana. Erityisesti yllätyin, että otit esille Recoilin: kaukaa haettu, mutta oikein - siltä se kuulostaa (paikoin).

Ville S