Avarus: J�ttil�isrotta

Secret Eye / Lal Lal Lal

Arktiset transformersit kellari-folkin sy�vereiss�. Avarus on jatkuvasti muotoaan muuttava kollektiivi, jossa j�senet vaihtuvat l�hes yht� tiuhaan kuin instrumentit ja lelut soittajiensa k�siss�. Lukuisten vinyyli- ja kasettijulkaisuiden j�lkeen Avarus on julkaissut free-folkiaan vihdoin cd-muodossa. Ulkomailla Avaruksesta ja sen kotimaisista hengenheimolaisista, kuten Kemialliset Yst�v�t ja Kiila, on kirjoitettu merkitt�vin� toisinluojina. Saman aktiivisen, kollektiivisen kaveripiirin j�senet julkaisevat ja esitt�v�t musiikkia eri nimill� ja monissa vaihtelevissa kokoonpanoissa, kuten Hetero Skeleton, Es, The Anaksimandros, Kukkiva Poliisi, P�iv�ns�de ja Rauhan Orkesteri. Yhteist� ovat nimenomaan musiikillinen ajattelutapa ja suhtautuminen musiikkiin ja sen tekemiseen. N�kemykset, toteutustavat ja lopputulokset eroavat toisistaan.

Avaruksen musiikki v�lttelee m��ritteit�. Sit� on helpompi kuvailla musiikin toteutustavan kuin kappalerakenteiden kautta. Kyse on intuitiivisesta, kollektiivisesta improvisaatiosta, kaveripiirin yhdess� synnytt�mist� spontaaneista s�vellyksist�. Siihen voitaisiin liitt�� monta eri termi�, kuten lo-fi, akustinen, avantgarde, folk ja psykedelia, mutta siltik��n ei oltaisi asian ytimess�. Siin� on vaikutteita niin traditionaalisesta kansanmusiikista kuin vanhasta undergroundistakin sek� maailman eri musiikkikulttuureista � se on globaalia tee-se-itse -folkia. Levyll� on k�ytetty erilaisia pillej�, rumpuja, kielisoittimia, ihmis��nt�, helistimi� ja paljon muutakin mit� kellarin lattialta on k�teen l�ytynyt. Poikkeavuus ei ole p��m��r�, vaan se on l�ht�kohta, mutta ei itseisarvoisena teenn�isyyten� vaan luonnollisena ominaisuutena.

T�ll� kertaa matkalla olivat mukana ainakin Arttu Partinen, Roope Eronen, Kevin Regan, Markus M�ki, Jan Anderz�n, Lars Mattila, Tero Niskanen, Jonna Karanka ja Tomas Regan. Kappaleiden nimet, Snoopysnoop Snooberson, Donkkaavar�pp��v� kaalikoira, Iso l��kelaiva, Itu kurkistaa mullasta, Herra Ykk�nen, Amurin hiuskolmio, Ahdistava haisemisen loordi, Prinssi Halonen, V�liv��pelin v�lik�py ja Joutsenkivi not'sissa, kertovat, ett� vaikka musiikkia tehd��n tosissaan, sen ei tarvitse olla vakavaa. Avarus nauraa my�s itselleen, ja hauskanpito on t�rke�� my�s taiteessa.

Hetkitt�in kappaleiden sis�ll� muodostuu melodinen teema, johon kaikki yhtyv�t, ja jota jonkin aikaa toistetaan v�lill� Circlem�isen junnaavasti, v�lill� kansanmusiikkimaisen hypnoottisesti, kunnes se hyl�t��n ja aletaan etsi� jotakin uutta suuntaa, mihin ��nikudoksen voisi kuljettaa. Musiikki el�� ja etsii muotoaan jatkuvasti � ��ni� kuljetetaan tai ajaudutaan sattumalta kohti jotakin samaa rytmi� tai melodiaa ja sitten, kun ollaan p��sty perille huomataan, ett� on jo korkea aika vaihtaa paikkaa. Puolisen tuntia pitk� J�ttil�isrotta on juuri sopivan mittainen albumi, jotta matkustamiseen ei ehdi kyll�sty�.

V�lill� harhaudutaan liian abstrakteille ja hahmottomille piirustuksille, mutta kokonaisuutena J�ttil�isrotan pommikonepylv�snaamainen sis�lt� on kokeellista ja omaehtoista maalailua, jossa v�rej� on riitt�v�sti. ��nitysmetodina k�ytetty yhden mikrofonin periaate tekee levyn dynamiikasta v�lill� liian tasapaksun ja nyanssien erottaminen on vaikeaa � ��net j��v�t et�isiksi. Avaruutta ��nimaailmasta sen sijaan l�ytyy ja yhdess� soittamisen l�sn�olo kuuluu.

Viime aikoina ulko- ja kotimainen media on rakentanut kuvaa suomalaisessa alakulttuurissa kytev�st� underground-liikkeest�. Liikkeest� puhuminen voi olla keinotekoista, mutta toivottavasti mediahuomio auttaa kuuntelijoita l�yt�m��n uutta musiikkia eik� karkottamaan pois potentiaalisia tykk��ji�. En tied� kuinka kauan Avarus pysyy undergroundissa, mutta valtavirtaan se ei tule koskaan sekoittumaan. Ja hyv� niin, t�� on t�� maailma.