Julkaistu: 04.01.2005
Arvostelija: Mika Roth
Viime keväänä arvioin kotimaisen Pickupin debyyttijulkaisun. Tuo nimetön neljän biisin demo esitteli raudanlujan ja lyijynraskaan metallin kanssa karaistun rock-koneen, jota kuunnellessa alan kovat nimet kuten Zakk Wylde ja Entombed vilahtivat kerran jos toisenkin aatoksissa. Loppukesästä Pickup päätyi jälleen studion puolelle äänityshommiin. Tuolloin tallennetut neljä biisiä esittelevät nyt tällä bändin toisella demolla pari astetta rankemmaksi ja suoremmaksi muuttuneen tyylin. Uusi rujompi ja rouheampi junttaus sopii nelikolle kuin piki tiehen, vaikka äärirajoilla jo hetkittäin käydäänkin.
Biisinelikon ensimmäisenä tuleen heitettävä No Compromise toteuttaa nimensä ideologiaa ikävänkin tehokkaasti. Kovaa on puristus, sanoisin että vähän turhankin kovaa. Rautakankimaisen aloitusraidan jälkeen soiva Unconditional Misbelief lähtee onneksi heti alusta asti groovaamaan Pickupille ominaiseen tyyliin. Vaikka biisi ei sävellysten kansainvälisissä kauneuskilpailuissa kummemmin menestyisikään, on sen kolhossa jyräyksessä sitä jotain. Kolmantena viisuna tärähtävä Betrayed vie mäiskettä Pantera-tyyliseen jurnutus-suuntaan, vaikka liike onkin lähestulkoon huomaamaton. Näissä kohdin vertailukohtana voisi käyttää vaikka Godsplagueta kovimmillaan, eli hyvällä tiellä ollaan. Levyn päättävä Summon Myself jatkaa edellisen biisin viitoittamalla tiellä, mutta jotain tuntuu unohtuneen matkasta – lieko kyseessä kartta, kun mihinkään ei tunnuta raivokkaasta yrityksestä huolimatta päästävän.
Pickup parantaa tällä toisella lyönnillään, mutta vielä ollaan kaukana kunnon kunnarista. Vokalistin englanninkielinen mörinä tuntuu kehittyneen, samoin bändin yhteissoitto. Silti Pickup ei ole vielä muuta kuin osiensa summa, ja tuota enempään olisi selvästi rahkeita.
Bensankatkuista raskasta southern-heavyrockia Zakk Wylden ja Entombedin tunnelmissa.
Kotisivut: www.pickupband.com
(Päivitetty 04.01.2005)