• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Murgeli: Tuulensuu

Iittalalainen suomirock-nelikko Murgeli on päässyt pitkäsoittokantaan. Desibelin muinaisessa haastiksessa yhtyeen laulaja-kitaristi Olli Pitkänen kiteytti bändin teemaksi pohjoismaisen melankolian ja jeejee –meiningin ja samoilla lääkkeillä tuntuu vaudikkaasti, mutta tunnelmallisesti maalaileva kvartetti edelleen potkivan. Verrattuna esimerkiksi vuoden 2001 satoa olleeseen Murgeli -eepeeseen (vai onko sen nimi nyt sitten Heikko?) nelikon sovituksellinen ja soitannollinen ilme on kieltämättä kypsynyt ja saanut mukavan monipuolisia rakenteita. Sanoituksellinen puoli taasen särähtää melko pahasti, etenkin Monityydyttämätön ja Nollajätkä töksähtelevät ärsyttävästi. Jotenkin levystä jää tunne, että tarinakynä on ehtymään päin. Arkisia pohdintoja sieltä ja täältä pyörittelevät biisit eivät juuri takaraivoon jää soimaan ja parasta osastoa tuntuvat – ikävä kyllä – olevan vanhat hitit kuten Lumienkeli, Kemiallinen uni ja 11. käsky... Toki eepeehitit puolustavat paikkaansa, onhan kyseessä pitkäsoittomuodon debyytti. Silti, mikäli muu materiaali on tuoreempaa tavaraa, on jotain tärkeää matkalla kadonnut. Toki hyvä rokkimeininki on tallella ja Janne Saksan huomassa äänitystyökin tuntuu sujuneen ongelmitta. Kuuntelukokemuksena Tuulensuu oli kuitenkin rehellisesti sanottuna kohtuullisen puuduttava levy.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 04.01.2005:

Pisteet:

Murgelin Tuulensuu levyltä löytyy mukavasti monenlaisia kappaleita, ei pelkästään yhdenlaista materiaalia. Rokimpia paloja ja herkempiä biisejä, levyltä voi valita fiiliksen mukaan. Sanoituspuoli bändillä on kehittynyt ja arjen tarinat iskevät, useasti tuntuu kuin sanat olisivat omasta elämästä. Tarkoitettu kappale on mukava romanttinen pala. Kemiallinen uni ja Lumienkeli vanhempina kappaleina tuovat mukavaa peilauspintaa uudempiin kappaleisiin, joissa sovitus ja soittopuoli ovat kehittyneet entisestään. Taikametsä on ilmavan eteerinen kappale ja jää helisemään päähän. Vaatii kuuntelua monissa eri tilanteissa, mutta palkitsee.

Nimetön kommentoi 19.01.2005:

Pisteet:

Siis tänne sen kommentin piti tulla. Eli; Tasasta Murgeli-huippu laatua. Mut yksi biisi "puuttui", se yksi ylitse muiden. Siis seuraavalle levylle yksi biisi hieman ylitse muiden. Tässä sit huhtikuuhun asti kuunnellessa levyy, kunnes pääsee kattoo soittoo Hml:aan =).