Wind Up

Kovasti keskustelua niin puolesta kuin vastaan herättänyt Evanescence jatkaa oman tiensä kulkemista. Harvalla bändillä riittää pokkaa julkaista livelevy yhden ainoan studioalbumin jälkeen, mutta yhdysvaltalaisorkka – tai paremmin sanottuna laulajatar Amy Lee sekä hänen nykyinen taustabändinsä – ovat päätyneet tähän ratkaisuun. Leehän on tätä nykyä ainoa jäljellä oleva jäsen Fallen debyyttilevyn aikaisesta kokoonpanosta. Tällä livellä ostetaan varmasti myös aikaa seuraavan pitkäsoiton julkaisulle ja tuo lisäaika tulee varmasti tarpeeseen, sillä esikoisella Leen kanssa kaikki hitit säveltäneet Ben Moody ja David Hodges eivät liene helposti korvattavissa.

Livelevyllä soitetaan lähestulkoon koko debyytti, vain herkkä ja hauras Hello balladi on päätetty jättää pois kyydistä. Omasta puolestani tuokin olisi kyllä voinut soida. Höysteeksi tarjotaan uudet biisit Farther Away, Breathe No More sekä levyn päättävä studioraita Missing, joka sekin tosin on yhä Lee-Moody-Hodges tuotantoa. Positiivisin ja yllättävin uutuus on Korn laina Thoughtless, joka taittuu hämmästyttävän hyvin yhtyeen käsittelyssä Evanescenceksi.

Soundillisesti Anywhere But Home on hämmästyttävän rosoinen ja alkuun jopa suttuisen kuuloinen. Etukäteen pelkäämäni jälkiäänitykset ja tohtoroinnit loistavat poissaolollaan, mikä on ehdottomasti hatunnoston arvoinen teko, etenkin kun korjattavaa kyllä olisi. Löytyypä soittopuolelta pari selvää mokaakin jotka on jätetty reilusti esille. Huomio kiinnittyy Leen lauluun, joka tuntuu aluksi aavistuksen tukahtuneelta ja heikolta, mutta keikan edetessä ääni erottuu yhä paremmin paikoin pahasti klimppisestä kitarapuurosta. Muutamassa rauhallisimmissa biiseissä neito asettuu flyygelin ääreen, mikä rytmittää ja värittää keikkaa mukavasti.

DVD:n konserttiosuus on suhteellisen perinteisesti kuvattu MTV-tyyppinen yksi suuri nopeiden leikkausten ja epäselvien, kiivaasti vaihtuvien lähikuvien sarja. Käytössä on ollut ainakin kymmenkunta kameraa, joista yli puolet tuntuu seuraavan jatkuvasti Leen edesottamuksia. Bonuspuoli tarjoaa yhtyeen kaikki neljä promovideota sekä odotetusti behind-the-scenes osuuden jossa seurataan keikalle valmistautumista, lyhyitä jutustelupätkiä, yleistä sekoilua, sekä tietysti hieman alkoholivetoistakin häröilyä. Lopun ”yks-kaks paikat paskaks” meininki on mielestäni turhankin tarkoitushakuista, bändi haluaa selvästi irroittautua kiltin yhtyeen maineestaan ja sen eteen vilautetaan vaikka kollektiivisesti täysikuuta.

Anywhere But Home ei tarjoa kovinkaan paljoa uutta, mutta onnistuu kasaamaan kaiken vanhan kattavaksi kokonaisuudeksi. Yhtye toimii livenä niin kuvalla kuin kuvattakin, ja kun paketti ei maksa juuri uutta CD:tä enempää on se ihan perusteltu hankinta.