Julkaistu: 14.03.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Restless Records
80 –luvun loppupuolella yhtye nimeltä They Might Be Giants aloitti uransa. Riehakas voimapoppi ja postpunk nostivat yhtyeen maailman tietoisuuteen. Etenkin yhtyeen siirryttyä Elektran leipiin ja julkaistua kolmosalbuminsa Flood, joka mm. MTVn aktiivisen pyörityksen ansiosta nousi kultakantaan ja nosti yhtyeen varteenotettavaksi tekijäksi kentällä.
Tuoreella Mink Car –revittelyllään yhtye palaa Floodin tunnelmiin. Levyn käyntiin nykäisevä housebiitillä varustettu Man Its So Loud In Here ei kerro täyttä kuvaa. Jos levystä haluaa löytää nostaa punaisen langan esiin, on se todennäköisesti iloisuus ja suorastaan hupaileva virne suupielessä ja pilke silmäkulmassa koottu kokonaisuus vähän kaikkea. Yhdistävä tekijä on myös yhtyeen soundin sopivuus niin dancehalliin kuin Drink -juomalauluunkin. Jos inhoat yhtyeitä, jonka kaikki biisit kuulostavat samalta, sijoita senttisi tähän.
Vieraat, kuten rokkaavassa Cyclops Rockissa köhivä Catatonian Cerys Matthews on taidokkaasti sijoiteltu TMBGin saundiin. Ominta TMBGa ovat ehkä Bangs- ja My Man -tyyppiset poppailut. Päivänpaistattelubiisien vastineeksi löytyy sitten taattua sekopäisyyttäkin. Yeah Yeah on varmaan Giantsin vastaus kaikenmaailman bloodhoundgangeille, bossanovahoppia. Heh. Kuuntelepa I’ve Got A Fang vakavalla naamalla. Heh taas. Nimibiisin unelmoidessa Hopeasurffarin tunnelmissa Hopeless Bleak Despair on varmasti iloisin yhtä synkeällä nimellä kasattu laulu. Older taas kuvaa vanhenemista varsin maailmanlopun saundeilla. Eihän tuollaista voi ottaa tosissaan. Varsinkaan moisilla ruokopillisaundeilla.
Eli siis pilkettä silmäkulmaan, levylautaset rullaamaan ja turha synkkämielisyys pois. Ehkä he ovat jo jättiläisiä, mutta melko hyväntahtoisia sellaisia.
