Buried Inside: Chronoclast

Relapse

Apokalyptista hardcore/metalcore mättöä, joka keskellä synkintä raivoaan saattaa varoittamatta heltyä melodiseksi tunnelmoinniksi. Lyhyttä introa lukuunottamatta jokaisen biisi nimi alkaa sanalla Time. Kanadan Ottawasta kotoisin oleva Buried Inside ei päästä kuulijoitaan siis mitenkään turhan helpolla.

Kappaleiden raskaammissa ja rosoisimmissa osissa, jotka ovat kiihkeimmillään yhtä suurta säröä ja rummutusta, bändi tuntuu olevan enemmän kotonaan – vaikka lievää yksisuuntaisuutta runttauksessa onkin. Pääasiallinen vokalisti Nicholas Shaw osaa tylyn Mastodon-tyyppisen karjunnan toki hyvin, mutta juuri muuta herra ei sitten oikein tunnu hallitsevankaan. Erityisesti kappaleiden hitaissa ja hiljaisissa suvantokohdissa Shawn murina-ärjyntä tuntuu hetkittäin olevan todella väärässä paikassa väärään aikaan. Toinen ongelma on miltei poikkeuksetta biisien nopeimmissa osissa tapahtuva puurotuminen, kun rummut ja kitarat käyvät nyanssit unohtaen keskinäiseen metakkakisaansa. Luulen ymmärtäväni mitä bändi on tällä tinkimättömällä kaaos-hakuisuudellaan tahtonut tuoda esille, harmi vain että tulos jää näinkin puolivalmiiksi.

Buried Insiden Chronoclast ei ole huono levy, mutta ei se kyllä erinomaisuudellaankaan loista. Voimakkaat vaihtelut lempeämmän soitannan ja kunnon ryöpytyksen välillä toimivat aluksi, mutta kun samaa temppua sovelletaan koko matkan ajan on sen arvonlasku tosiasia. Mikäli em. Mastodon tippuu niin myös Buried Inside saattaa kiinnostaa tyylistä innostuneita, itse odottelen vähintään seuraavaan levyyn asti ennenkuin ryhdyn tilailemaan paitoja tai albumeiden erikoispainoksia.