Julkaistu: 21.12.2004
Arvostelija: Marko Ylitalo
Helmi Levyt
Nuori saarnamies vanhalla äänellään. Vertailukohtia tälle levylle haettaessa ensimmäisenä mieleen tulevat Tuomari Nurmion Korkeimman Oikeuden kanssa tekemät karun kauniit levytykset, ja Tom Waitsin Anti -tuotanto Mule Variationsista lähtien. Luoja Auta pitää sisällään jonkinlaista syvän etelän juurevasta mentaliteetista, slaavilaisesta melankoliasta ja wanhasta kotimaisesta iskelmä- ja laulelmaperinteestä ammentavaa lo-fi-kantri-bluesia. Joose Keskitalon musiikki on voimakkaasti perinteissä kiinni olevaa, mutta silti ehdottoman omaperäistä ja ennen kaikkea omaehtoista.
Lyriikoissa sekoittuvat vanhat raamatulliset viittaukset nyky-yhteiskunnan kritiikkiin ja arkielämän inhorealistisiin kuvauksiin – kioski-kirjallisuus sekoittuu gospeliin. Kenenkään muun kuin Joose Keskitalon suussa sanat eivät kuulostaisi uskottavilta – samaan tapaan kuin Ville Leinosenkin tekstit sopivat vain hänelle itselleen. Muiden suussa ne kuulostaisivat välillä tahattoman huvittavilta. Synkkiä, mutta ei missään nimessä säälittäviä tarinoita, eikä uskonnollisuus tule julki lainkaan häiritsevänä paatoksena. Sanoman huomaa, mutta se ei häiritse, koska sitä ei liikaa julisteta.
Albumin äänimaailma on hyvin kuiva ja koruton. Minimalistisen pelkistetty tuotanto ei häiritse. Päinvastoin. Tekijät ovat tietäneet, mitä ovat musiikiltaan halunneet. Pääosassa ovat Joose Keskitalon vangitseva laulusoundi ja itse tehty Gingo-myrkkyruiskukitara. Välillä Keskitalo soittaa myös huuliharppua ja Elektrohelios-harmoonia. Muutamissa kappaleissa Arwi Lind lyö lyömäsoittimia ja Radok Supernova soittaa bassoa. Materiaali on nauhoitettu neliraitanauhurille, ja suurin osa vieläpä vintillä. Hienojen sovitusten ansiosta primitiivisyys pelkästään korostaa levyn intensiivistä tunnelmaa ja tekstejä – vai pitäisikö sanoa sanaa. Tästä albumista ei ole taustamusiikiksi. Sitä ei voi pelkästään kuulla, sitä on pakko kuunnella.
Albumi ei menetä tehoaan hetkeksikään vaan kokonaisuus kantaa tusinan laulun ajan, ja lauluissa on varianssia juuri tarpeeksi dynamiikan ylläpitämiseksi. Joose Keskitalo on tehnyt yhden vuoden hienoimmista levyistä. Ajaton levy tullee olemaan vuoden levy kenties muinakin kuin vain tänä vuonna. Suurta pienieleistä musiikkia.
Aikoinaan metallisella myrkkyruiskukitaralla, nykyään akustisella kitaralla, huuliharpulla ja lakonisella mutta lähelle tulevalla laululla itseään ilmaiseva ajattoman hengellinen folk-trubaduuri.
Linkki:
Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo desibeli.netissä
Paavoharju desibeli.netissä
Harmaa Getto desibeli.netissä
myspace.com/joosekeskitalo
(Päivitetty 22.2.2019)
Kommenttien keskiarvo:
Terveisin Arwi/Helmi levyt
Erittäin hyvä levy jo siinäkin suhteessa, ettei sitä ole tehty elämää paremman kuuloiseksi soundiltaan, vaan tämä on aitoa! Hyvältä se kuitenkin kuulostaa, vaikkakaan ei kiiltävältä. Kappaleet ovat ehkä jotkut jopa synkänsävyisiä, mutta kyllä niistäkin voi kuulla myös tiettyä huumoria kunhan oppii niitä ymmärtämään. Kokonaisuutena kyse ei muutenkaan ole pelkästä kurjuudessa kieriskelystä, vaan myös erilaisesta, älykkäästä ja ironisestakin elämän tarkestelutavasta... Loppujen lopuksi jopa kauniistakin musiikista; esimerkiksi "jos olet veli" on mainio!
Levylle on onnistuttu vangitsemaan se samainen tunnelma minkä kuulija aistii Joosen keikoilla, harva artisti pystyy tähän.
Lyriikat ovat aitoja,AIDOSTA elämästä kertovia ja tajuntaan uppoavia.
Levy puhuu ja puhuttelee.