Snoop Dogg - R&G: The Masterpiece

Geffen

Snoop Dogg on aina osannut valita ystävänsä oikein. Kun Snoop tajusi hengata Dr. Dren kanssa The Cronicin valmistuessa, pääsi hän mukaan sellaiselle klassikkoraidalle kuin Nothin' But A 'G' Thang. Nykyään tämä veijari kuljeskelee kultasormi Pharrell Williamsin kanssa ja kyseessä ei todellakaan ole huonompi veto. Parhaat R&G: The Masterpiecen biiseistä ovat suoraan The Neptunesin nykyään niin suositusta kynästä.

Sinänsä Snoop Dogg on hyvä räpäyttäjä ja paljon MTV:llä pyörinyt Drop It Like It’s Hot osaltaan todistaa sen, kuinka tyylikkään coolisti tämä mies osaa hommansa parhaimmillaan hoitaa. Hyvin levyn avaava I Love To Give You Light, jalan nykimään saava The Bidness, kaunis The Perfect, 50 Centin tähdittämä Oh No, mainion groovy No Thang On Me ja Signs, jossa Justin Timberlake puhuu rumia, ovat kaikki erinomaisia raitoja. Kaksikymmentä kappaletta sisältävä levy kokonaisuutena on kuitenkin vähän raskasta kuunneltavaa, sillä mukaan on pakattu myös heikkoa matskua. Tästä kertoo jo se, että The Neptunesin tuottamat, vähemmän onnistuneet Let’s Get Blown ja Pass It Pass It erottuvat edukseen.

On mielenkiintoista, kuinka levyn R&B –raidat ovat oikeastaan kaikkein onnistuneimpia ja itse sinkkubiisi on tässä joukossa varsinainen kummajainen. Vaikka gangstarapista on kyse, niin suurin osa juuri tästä pullistelutavarasta aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Tottahan toki omaa statustaan pitää hehkuttaa, mutta se kannattaisi tehdä muilla kuin Snoop D.O. Double G –tyyppisillä turhuuksilla. Pahiten levy dyykkaa Can You Control Yo Hoe –raidalla, jonka keskeinen sanoma on se, että pitääkseen naiset kurissa pitää lyödä. Vaikka huorittelu näille levyille kuuluu, niin kyseinen biisi harvinaisen vastenmielinen.

Kaiken kaikkiaan Snoop Dogg - R&G: The Masterpiece on aikamoista vuoristorataa. Hyvien hetkien takia sitä kuuntelee mielellään ja reippaalla karsimisella tälle olisi voinut antaa vaikka neljä tähteä. Toisaalta, en uskalla ajatella, mitä Pharrellin remmin puuttuminen tuotantotiimistä olisi aiheuttanut. Niin tai näin, jos Snoop Doggin edelliset tekemiset ovat innostaneet, kyllä tämäkin maistuu.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 26.12.2004:

Pisteet:

Hienoa, että Mestari Koiran levyä osataan arvostaa. Reilu arvio! Huonot biisit ovat levyllä todella kurjaa kuultavaa.

Nimetön kommentoi 31.12.2004:

Pisteet:

Surkeaa kuultavaa! Tuo puolikas tähti tuli vain koska ei voi antaa nollaa.

Nimetön kommentoi 15.01.2005:

Pisteet:

hoh hoijaa. minulla on täysin eri mielipide kuin pääarvostelijalla. snoopin ei olisi koskaan kannattanut alkaa tekemään musiikkia pharreleitten ja neptunessien kanssa, koska, kuten levyllä näkyy, tulos on kammottavaa roskaa. vaikuttaa siltä, että mitä enemmän musiikkia snoop tekee, sen huonommaksi hän muuttuu. siinä missä doggystyle ja tha doggfather olivat täydellisiä, esim tha last meal oli vain keskitasoa ja paid tha cost to be da bo$$ suuri pettymys. en tarkoita että snoop olisi täydellisen huono, mutta hänen kannattaisi lopettaa rappaaminen ja siirtyä kokonaan muihin hommiin (esimerkkinä koiran nerokas doggy fizzle televizzle-tv sarja). toiset kyllä jaksavat hokea jotakin naurettavaa "drop it like its hot" mutta minä sanon yhä "cause its a 187 on a undercover cop".