DGM: Misplaced

Scarlet Records

Viisihenkinen italialainen pitemm�n linjan metalliyhtye DGM on julkaissut j�rjestyksess��n viidennen pitk�soittonsa. Useita miehist�nvaihdoksia kokenut b�ndi n�ytt�� l�yt�neen toimivan kokoonpanon ja tekee uudella levyll��n varsin vakuuttavaa j�lke�. Tyyli on progressiivista powermetallia ja painotus on nimenomaan sanalla progressiivinen. Pitk�stym��n ei todellakaan p��se, sill� levyn kahdeksaan biisiin on mahdutettu reilusti tyylinvaihdoksia, koukkuja ja k��nteit�.

Levyn aloitusbiisiksi on l�tk�isty vaatimattomasti sen ehdottomasti paras biisi. Livin On The Edge rakentuu erinomaisen hienon kitarariffin ja kertos�keen ymp�rille. Muista alkup��n biiseist� mainittakoon balladina alkava ja hieman nopeampaan poljentoon p��ttyv� Still Believe joka onnistuu paikoitellen ihan mukavasti rikkomaan genren l�hes kiveenhakattuja slowaris��nt�j�. Levyn keskivaiheille sijoittuu ehdottomasti sen heikon jakso. Perinteisen powermetal-kertos�keen ymp�rille rakennettu Pride on levyn biiseist� ehk� mielikuvituksettomin. Se soljuu kyll� sujuvasti toisesta korvasta sis��n ja toisesta ulos, mutta mit��n erityisi� ansioita sill� ei ole. Samoin seuraava Amazing Journey on v�h�n keskinkertainen sekin ja j�lkipuoliskon ksylofonifiilistelyss� on jo hieman ylim��r�isen kikkailun makua. Levy sent��n p��tet��n tyylikk��sti kahdella varsin onnistuneella esityksell�.

Kitaristi Diego Reali jaksaa loihtia kitarastaan tyylikk�it� melodioita l�pi koko levyn. Samoin basisti Andrea Arcangelin n�pp�ily n�yttelee yll�tt�v�n suurta osaa useissa biiseiss�. Kosketinsoittaja Fabio Sangesin soolot menev�t kyll� tiluttelussaan v�lill� mauttomuuden puolelle, mutta vastapainoksi miehelt� kuullaan kyll� hienoa tunnelmointiakin. Laulaja Titta Tanin ��ni on persoonallisen raspinen, mutta muutamassa paikassa miehen vokalointi v�s�ht�� ep�selv�ksi k�hin�ksi. Miinusta tulee my�s t�m�n tason levylle k�sitt�m�tt�m�n huonosti hoidetusta tuotantopuolesta. Soundit ovat paikoitellen aika ep�selv�t ja ��ni s�rkee useammassa kohdassa levy� tavalla jota on t�m�n tason levyiss� harvoin kuultu.

K�teen j�� siis keskivertoa parempi powermetal-albumi. Muutamassa biisiss� olisi ollut viel� hiomisen varaa, parissa kohtalaisen reilustikin, mutta niinh�n useimmissa levyiss� asian laita on. Mestariteoksia kun mahtuu maailmaan rajallisesti. Harmaan massan yl�puolelle nouseminen on kuitenkin t�ss� metalligenress� jo sin�ll��n saavutus ja kaikki kunnia siit� DGM:lle, t�ll� levyll� sen eteen on tehty ainakin paljon t�it�.