My Shameful: …Of Dust

Firedoom

Kotimainen (tätä levyä tehtäessä) yhden miehen orkesteri My Shameful on julkaissut uransa toisen pitkäsoitollisen doomia, ja tällä kertaa musiikki on tarkemmin sanottuna funeral merkkistä sellaista. En ole kuullut yhtyeen esikoista, mutta käsittääkseni tässä ei ole tehty mitään sen kummempaa musiikillista loikkaa genreaitojen ylitse.

...Of Dust on lohduton ja äärimmäisen depressiivinen, raskas kuin Via Dolorosa ja pohjattomalla synkkyydellään kuulijan lumoava teos. 55.55 minuuttinen matka epätoivon loppumattomiin erämaihin opastetaan matalalla, lähinnä kuiskintaa muistuttavalla korinalaululla joka tuntuu nousevan kuuden jalan syvyydestä maan alta. Kitara on hyvin paljon etualalla kosketinten vastatessa lähinnä hiljaisempien kohtien koristelusta. Rummut erottuvat myös riittävästi taustasta tuoden sitä tarvittavaa ryhtiä raahustamiseen.

Vaikka sävellykset tahtovatkin kestoiltaan venyä, kuten genressä on tapana, tapahtuu niissä silti juuri sen verran ettei rakenteiden tai kuulijan väsymistä pahemmin esiinny. Pienillä mutta riittävillä tunnelmien sekä painotusten vaihdoksilla kappaleisiin onnistutaan luomaan jännitteitä, jotka kestävät hyvin toistoakin. Biiseistä neljäntenä soiva One Lost Forever sekä viimeisenä kuultava, hitaasti (kuinkas muuten?) junttaava ja pari yllätystä tarjoava To Never Return nousivat kirjoissani rahdun muiden edelle.

Monet funeral doom bändit kärsivät teostensa ylilyödystä pullataikinamaisesta turvotuksesta, joka pöhöttää lopputuloksen lähinnä naurettavaksi ja kääntää synkkyyden itse itseään vastaan. My Shameful ei onneksi tähän avohautaan lankea vaan hoippuu kaikki ristit ja esteet väistellen omaan komeasti koristeltuun sarkofagiinsa.