Urijaws: Cinemascope (ep)

Gootti-poppia. Cinemascope on jatkoa Urijawsin vuonna 2002 ilmestyneelle Behind The Scenes –ep:lle. Urijaws on siitä merkillinen kokoonpano, että siinä ei ole vakituista vokalistia, ja jäseniäkin on ainoastaan yksi kappale. Teppo Huttunen vastaa kaikesta muusta paitsi laulusta. Vokalistin virkaa hoitaa niin tällä kuin edelliselläkin julkaisulla mm. Arto Muna & Millenniumista Munana tutuksi tullut Lasse Erjamo. Erjamo vaikuttaa myös Deadbabes -yhtyeen keulakuvana, jonka dark-popiksi luonnehdittu synkän kiiltävä ilmaisu on lähellä Urijawsin materiaalia. Erjamon tunnistettava laulusoundi tekee vertailun liiankin itsestään selväksi.

Tarttuva Close My Eyes aloittaa katurock-henkisellä menevyydellä tuoden mieleen synkemmän version Hybrid Childrenistä – avainketjun sijasta heiluu nahkaruoska. When They Screamissa Faith No More -vaikutteet nousevat esiin liiankin selvästi, vaikka hyvä kappale kyseessä onkin. Dreams Are Getting Oldin kertosäe kasvaa vaikuttavasti kokonaisuuden siitä kärsimättä. Mahtipontisuus ei syö kappaleen tarttuvuutta vaan kasvattaa sitä, päinvastoin kuin Tomorrow's Gonessa, jossa soittimia täyteen ahdettu tuotanto tukahduttaa biisin tehoa. Kaksi muuta kappaletta sopivat hyvin levyn linjaan, ja vaikuttaisi siltä, että Huttunen tietää mitä musiikiltaan haluaa. Goottipopin kartalla Urijaws on lähempänä The 69 Eyesin populaarikulttuurin alamaailmaa kuin The Rasmuksen teineihin vetoavaa hittipotentiaalista tarttuvuutta. Verrokeista huolimatta Urijaws erottuu omaksi ammattitaitoiseksi itsekseen.