Sludge: Yellow Acid Rain

Mighty

Kun yhtye nimeltä Sludge tekee levyn, jota levy-yhtiön toimesta kuvataan extreme metalliksi on varmaa että jotain outoa ja erilaista on luvassa. Aikoinaan vuonna 1996 itsensä Dorian Leen (Cathedral) avustuksella ensimmäisen EP:nsä äänittänyt sveitsiläisryhmä on vuosien varrella julkaissut tuon esikois EP:n seuraksi kaksi pitkäsoittoa. Kitaristi Makro päätyi 2002 soittamaan kuusikielistä Samaeliin, joka on yksi Sveitsin suurimmista metalliylpeyksistä. Niinpä Sludge jäi hetkeksi sivummalle, mutta nyt bändi on täällä taas ihka uuden pitkäsoiton voimin.

Yellow Acid Rain on tavattoman raskas levy, jonka lyijymäinen paino käy voimille niin soitannollisesti kuin tunnelmallisestikin. Koko yhdeksän biisin ja 43 minuutin annosta on ensimmäisillä kuuntelukerroilla vaikeaa jäsennellä, kun yksittäiset sävellykset tahtovat sulautua yhdeksi valtavaksi piikkipalloksi, johon ei voi tarttua oikein mistään suunnasta. Heti alusta edukseen erottuvat murisevat ja säröisät riffit. Makron kitarasoundi onkin saatu studiossa todella matalaksi, ilkeäksi ja tummaksi. Kuinkahan tuo mahtaa onnistua livenä? Tukirankana toimivat rummut ja basso kuulostavat myös raskaan massiivisilta ja matalasävyisiltä. Kuten olettaa sopii myös vokaalit palvelevat tätä samaa yleissoundia. Bändin vastaava keuhkotaiteilija Nik saattaa ilmoille matalaa murinakarjuntaa, josta kuitenkin saa erittäin hyvin selvää – mikä on ihan mukava lisä näin sanoituksia ajatellen. Ja mistäpä nämä englannikieliset sanoitukset sitten kertovat? Arvatkaapa vaan kerran – nehän ovat tietysti täynnänsä puhdasta tuomiota ja lopunaikoja.

Sludge on genretermien kannalta kova pala purtavaksi. Bändi on raskas, mutta aivan liian nopea doomiksi. Death-meininkiä löytyy, mutta yhtye rockaa liikaa ollakseen puhtaasti deathia. Osa sävellyksistä groovaa mukavan juurevasti, mutta nimensä alaiseen tyylilajiinkaan tätä on vaikea sysätä. Jostain noiden tyylien välistä löytyy Sludge, joka soittaa - tummaa extreme metallia. Yhtyeestä huokuu yhä tietty raakilemaisuus ja oman tyylin hakeminen, eikä Yellow Acid Rain mikään mestariteos tosiaankaan ole. Olisi todella mielenkiintoista nähdä bändi livenä, luulen että silloin tämä tavara jyräisi vielä muutamaa astetta paremmin.