The Phonies: Instant Elation

Motley

Ensin oli voimapoppia veivaava The Refreshments taannoin 90-luvulla. Yhden albumin jälkeen yhtye ajautui tiensä päähän ja tuhkasta nousi myös yhden albumin ihmeeksi jäänyt Mental Market. Lauluntekijäparivaljakko Tom Stenmanin ja Risto Lehtomaan kolmas yritys tuntee nimen The Phonies, musiikkina viisikolla soi (edelleen) pikkupirteän hilpeilyn, melankolisemman maalailun ja menevämmän powerpopin maastoissa retkeilevää kitarapopittelua. Laulaja Stenmanin ääni nostaa itselleni mieleen vahvasti Michael Stipen, musiikillisiksi esikuviksi mainitut Neil Young ja Roky Erickson kuuluvat puolestaan soitossa.

Jo keinuttelevassa White Lotuksessa Susanna Moision taustalaulu ja soittoa vahvistavat monipuoliset jousisovitukset tuovat mukavasti ulottuvuuksia keitokseen. Onneksi lisäelementtejä osataan annostella sopivasti, eikä homma karkaa liian täyteenpakatuksi. Hittipotentiaalisessa kaiho-rallissa Wank yhtyeen vinot sanoitukset nostavat päätään: can’t wank you out of my brain.... Korkeita kaaria maalaavat jouset rakentavat hienovaraista katedraaliaan melankolisessa Golden Boyssa, rokkaavammin jollotteleva Libido jää päähän soimaan hienovaraisine pianoineen, säröilevine kitaroineen ja Stenmanin värisevällä libido -pohdinnalla. Akustinen kitara näppäilee pienimuotoisesti nuotio-pohtivalla Libriumilla, johon myös sopii kepeät jouset kuin makkara tikkuun ja nuotion päälle!

Perhoseksi muuttumista rauhallisella Metamorphosiksella, positiivista voimapoppia kaivon pohjalla Down In The Wellissä sekä Neil Youngin hengessä tummistelevaa juomalaulua Garden Of Hanging Eyesissä. Monipuolisella biisimateriaalilla rakennettu levy toki tunnustaa esikuvia, mutta onnistuu kuitenkin kuulostamaan pääasiassa vain ja ainoastaan The Phoniesilta. Mahtipontisia melodioita hyödyntävä Naked Angels Loose, pianotunnelmointi Gravity, uhkaavasti rokkaava Darkness On My Shoulders sekä vihoviimeisenä keinahteleva irkku-balladi When We Two Parted saattelevat päätökseen herkästä hilpeään vaihtelevaa kitarapoppia sisältävän nelikymmenminuuttisen. Debyyttilevyksi Instant Elation on todella kypsä ja kunnioitettavan lämminhenkinen. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei kyseessä ole ketkään alle kaksikymppiset ensi kertaa pappia kyydissä. Ei tämä ehkä mihinkään klassikkoasemaan nouse, mutta positiivinen tuttavuus The Phonies ilman muuta on.