Wolf Eyes: Burned Mind

Sub Pop

Elektronista noisea Amerikasta. Sonic Youthin suuri visionääri Thurston Moore kuvailee Wolf Eyesin musiikkia näin värikkäin sanankääntein: "Ultra ass blasting fuck noise for a generation spooked shitless. Like mixing the Stooges and the New Blockaders in a heart full of gore. Total fucking sickboy!" Siis niinku sairasta. Thurston voisi pestä suunsa saippualla. Biisien nimistäkin, kuten Stabbed in the Face ja Urine Burn, voi jo päätellä, ettei mistään marjanpoiminnasta ole kyse. Thurstonin kaltaista suurta visionääriä ja mielipidevaikuttajaa toimitussihteeri Ilkkaa lainatakseni, jos Wolf Eyes olisi suomalainen bändi, niin se tulisi Porista. Kokeellista ja omaehtoista äänikollaasia on siis tarjolla.

Burned Mind on täynnä äärimmäisen ahdistavaa industrial-kolinaa, säksättäviä elektro-ohjelmointeja, päähän potkivaa teollisuus-punkkia, särölle huudettua vihaa, tunnistamattomaksi pahoinpideltyjä kitarasoundeja ja murskaavia sämplejä. Kaikki mistä vain ääntä lähtee, kelpaa tämän kolmikon äänilähteiksi, josta he väkivalloin muokkaavat omaan äänimaisemaansa sopivaa meteliä. Kolmen vartin mittainen pitkäsoitto on kerta-annoksena aivan liikaa, mutta lyhyempinä pätkinä kuunneltuna itsemurha ei nouse päällimmäiseksi ajatukseksi. Wolf Eyesin musiikki olisi kotikuuntelua käyttökelpoisempaa livenä esimerkiksi Avanto -festivaaleilla, kokeellisen videotaiteen taustamusiikkina tai pikkulasten pelottelemisessa.