Atlantic

Gold Metal-levyä kuunnellessa tulee melkein tippa linssiin. Kurittomasta ja viriilistä Donna-laumasta on vähitellen muotoutunut ammattitaitoinen, mutta varsin tylsä rokkiretkue. Kun vielä edellisellä Spend The Night-levyllä tytöt tarjosivat jotain autotalli-menneisyydestä muistuttavia elementtejä, on tuore Gold Metal loppunsa asti kiillotettua ”mukarokkausta”. Kultamitalin metsästyksen tiimellyksessä Donnat ovat menettäneet ehdottomimman valttikorttinsa – ja pahoin pelkään että lopullisesti.

Toissasyksyinen Tavastian-keikka osoitti että ainakin livenä bändi rokkaa vielä ihan kympillä. Siellä kuullut uuden levyn kappaleet vaikuttivat ensi tuntumalta varsin hyviltä, mutta raaemman liveluennan jälkeen Gold Metalille päätyneet versiot eivät muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta säväytä. Radioissa ahkerasti pyörinyt Fall Behind Me selvittää riman hipoen, ja hyvää sykettä on myös Is That All You’ve Got For Messa. Nuoren naisen seksuaalisuutta luotaava It’s So Hard voisi särmikkäämmällä tuotannolla olla todellinen instant-hitti, mutta nyt tsipaleen juoksu jää puolitiehen.Levyn nimikappale on The Donnasilta selkeä yritys avata uusia latuja. Akustinen, ja vahvasti jopa hippihenkinen biisi toimiikin tyttöjen hyppysissä yllättävän hyvin – ainakaan tässä ei bändi yritä väkisin pitää rokkivaihdetta silmässä. Myös kappaleeseen tuodut kosketinsoitinosuudet ovat uusi aluevaltaus aiemmin tiukasti peruskokoonpanoon luottaneelle nelikolle.

The Donnasin nahanluonti Gold Metalilla ei ole onnistunut. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jos bändi tuntee itse kehittyvänsä, ei sitä meidän fanien pidä turhaan jarrutella. Vaikka siinä rytäkässä menettäisimmekin jotain meille niin rakasta.