The Duplo: Rainbow

Stupido

The Duplo tulee taas! Yhtye jatkaa kolmen vuoden takaisen We Love Duplo! -albumin viitoittamalla tiellä tuoreella Rainbow -plätyllään, ainakin sanoituksien osalta. Edelleen pysytellään yksinkertaisissa, toisteisissa ja osittain sekavissakin tunnelmissa. Sointia hallitsevat yhtyeelle ominaiset kitara- ja bassokuviot sekä Aleksin tuttu vokalisointi, mutta uuttakin löytyy.

Wallun poistuttua rumpupenkiltä Duplon saundi on siirtynyt asteen jos toisenkin rauhallisempaan ja melankolisempaan suuntaan. Debyyttilevyllä kuultu välillä raivokaskin hypnoosihumppaosasto kikkailuineen on vaihtunut Johannes Apposen kitaroinnin, Teemu Fiilinin kosketinkikkailun ja Janne Nissilän rauhallisen rumputahdin myötä melko popiksi. Toki bändin yhä Duploksi tunnistaa.

Biiseistä Goddamn My Man (I Don’t Understand) on ihmettelevä rauhallinen rallatus. Nimibiisi Rainbow ja sinkkulohkaisu Unite People Unite tiivistävät nykyduplon saundin rockpohjaiseksi mollivoittoiseksi poppailuksi, josta ei efektejäkään ole kokonaan hylätty. Take It EZ on Rainbown pössyttelybiisi: ”...on the road again, we just take it EZ...” Olen epätietoinen, miten pitäisi suhtautua Keys Of Lifen lauseeseen: ” house music will never die”. Onko house helsinki undergroundin soundi? Ironiaa vai housen nostamista jalustalle?

1991 UG on helmi. Duplon yleisön hyppyytystä parhaimmillaan. Kaihoisaa tunnustusta ah niin antoisista nuoruusvuosista. Buffalo vaihtaa kielen suomeksi, biisin luomisvaiheessa on ollut takuuhauskaa. ”näytetään sentraalii..” On hyvä huomata, että biisejä ei tehdä liikaa hampaat irvessä. You Are Not A Robot on paljosta velkaa Summer Of 99 lle, samaa kaurapuuroa, nyt vain sokerin sijasta voisilmällä maustettuna.

Kokonaisuutena toimiva ja luonnollinen jatke edelliselle levylle. Siinä missä We Love Duplo! oli biletystä parhaimmillaan, Rainbow on seuraavan aamun tasoittava, rauhallisempi ja mietteliäämpi. Täytebiisikikkailutkin sopii kokonaisuuteen. Ja täytyyhän ne juuret muistaa (Kuningas 165). Hyvin tippuu.