Tinker: Tinker

Marwin Delay Production

Viisimiehinen vantaalaisorkesteri luottaa voimapopin melankoliseen ilosanomaan. Omia esikuvia ei turhaan peitellä, ja se on hyvä, koska esikuvatkin ovat hyviä. Ensimmäisenä mieleen tulevat rapakontakaiset melodisen kohkauksen mestarit Weezeristä Foo Fightersiin. Tinkerin koukuissa ja riffeissä on lisäksi jälkiä 90-luvun rankemmasta alternative-rockista ja grungesta sekä ruotsalaisesta kitarapopista.

Särölle laulettu iloisen energinen Don't Follow kuulostaa maanmainiolta Tigerbombsilta ilman ulisevia urkuja. Tarttuu kuin purkka pulpettiin. Night Drive on hiukan synkempi, mutta aivan yhtä tarttuva pop-rockaus. Man Vs. Man ui Alice In Chainsin tutuksi tekemässä riffimeressä kitarasoundejaan myöden. I Don't Mind sen sijaan on niin hyvä kappale, että siitä ei heti ensimmäiseksi nouse mieleen muut bändit vaan kappale tempaa mukaansa ja lumoaa jylhästi kasvavalla kauneudellaan. Vaikuttavaa musiikkia. Toinen samanmoinen kohokohta on Escape. Jos koko levy olisi ollut täynnä yhtä tasokasta omaehtoisuutta ja omaperäisyyttä, niin tähtiä olisi ropissut ehdottomasti enemmänkin. Levyn päättää hieno Luana, josta tulee mieleen länsinaapurimme pop-nerot Ceasars Palacesta The Wannadiesiin.

Kuten Tinkerin pojat saatekirjeessäänkin toteavat, on debyyttilevylle koottu biisejä yhtyeen koko olemassaolon ajalta. Se valitettavasti kuuluu, sillä kokonaisuus on materiaaliltaan ja materiaalin tasoltaan vaihtelevaa ja hajanaista. Levystä saa sellaisen kuvan, ettei yhtye itsekään tietäisi mihin suuntaan se haluaisi musiikkiaan kehittää, ja se ei taida pitää paikkaansa. Levyn kansi on kyllä anteeksiantamattoman ruma. Hyi.