The Blue Nile: High

Sanctuary

Sielukasta pop-musiikkia. Brittiherrat Paul Buchanan, Robert Bell ja Paul Joseph Moore ovat saaneet aikaiseksi neljä levyä kahdessakymmenessä vuodessa The Blue Nile -otsakkeen alla. Tuotanto ei määrällään huikaise, mutta sen se tekee laadullaan. High-albumi on ehdottoman taitavasti rakennettua musiikkia: sävellyksiin, sovituksiin ja tuotantoon on nähty aikaa ja vaivaa. Tästä huolimatta levy ei kuulosta kliiniseltä studiosoundilta, vaan muoto palvelee sisältöä. Ammattitaitoinen jälki on erittäin aikuisorientoitunutta rock-musiikkia, joka sopii paremmin tavaratalojen miestenvaate- kuin nuoriso-osastolle – taustamusiikiksi.

The Days Of Our Lives aloittaa albumin haikean kaihoisalla tunnelmoinnillaan, ja sama sininen sävy kulkee koko levyn läpi. I Would Never kuulostaa siltä kuin Bruce Springsteen olisi yhdistänyt voimansa The Policen kanssa. Broken Lovesin kasaristi kilkuttavat syntikat ja "jännittävä atmosfääri" saavat aikamatkailun tuntumaan todelliselta autenttisen vanhanaikaisilta kuulostavien soundiensa vuoksi. Tunnetta lisää kappaleen keskivaiheilla mukaan tuleva Don Henleyn The Boys Of Summer -hitistä muistuttava kitara. Hiukan nopeatempoisempi ja riisutumpi She Saw The World nousee levyn kärkikastiin yhdessä rauhallisen Soulboyn kanssa.

Levyä kuunnellessa mieleen nousee mielikuva kahdesta Philistä: Phil Collinsista studiossa Phil Spectorin kanssa. Spector heiluttelee käsiasettaan Collinsin nenän edessä tämän halutessa 80-lukulaista onttoutta kumisevaa tuotantojälkeä spectoriaanisen wall of soundin sijaan, ja lopputulos on jotain niiden väliltä – enemmän kuitenkin Disneyn soundtrackia kuin dekadenttia draamaa.